Paikallisuutiset

Kainuun kauppaneuvos palasi tekopitäjään

Metsät, hevoset ja suku houkuttivat Ylivieskaan

Juhani Rintakumpu

Ylivieska

Jos kauppaneuvosten kesken järjestettäisiin tosi-tv -kilpailu siitä, kuka muistuttaa ulkoiselta olemukseltaan eniten tv-sarjan legendaarista kauppaneuvos Paukkua, niin Ylivieskaan eläkepäivikseen muuttanutEsko Hakala olisi varmasti vahvoilla. Suuri mies, rehevä nauru ja kansanmiehen elkeet leimaavat tätä kauppaneuvosta.

Nuoremmalle polvelle kerrottakoon, että poliittista satiirisarjaa "Hyvät herrat" esitettiin vuosina 1990–96. Sen keskeinen henkilö oli kauppaneuvos Paukku eli edesmennyt näyttelijä Matti Tuominen.

Se, miten Hakala vastaa henkiseltä olemukseltaan Paukkua, on taas toinen juttu. Ainakaan hän ei haastattelun aikana kajauttanut Paukun tunnushuutoa: "Henkilökunta tärpättiä."

Toki nykyiseen "henkilökuntaan" kuuluu lähinnä Hakalan Eskon Sinikka-vaimo, jonka vanhempi sukupolvi muistaa Lempolan urheilullisen sisarussarjan jäsenenä.

Ylivieskan Tuomiperän kasvatti haaveili nuoruudessaan maa- ja metsätieteellisen opinnoista, mutta kun se ei tärpännyt, oli suuntana Kokkolan kauppaoppilaitos. Siellä miehelle aukeni ajatus, että hän haluaa SOK:n leipiin, jossa voi edetä jouhevasti.

– SOK:n valinnan taustalla vaikutti paljolti se, että sitä kautta oli mahdollisuus päästä nopeasti töihin.

Mikään helppo väylä tuo SOK:lle pääseminen ei ollut, sillä 400 motivoitunutta nuorta halusi kaupalliseen kenttäkoulutukseen. Hakalan Esko oli niiden 14 onnellisen joukossa, jotka osuuskauppaputkeen pääsivät.

– Olin varma, että jos psykologisiin testeihin asti selviän, niin silloin olen vahvoilla. Hyvinhän siinä sitten kävi.

Esko Hakala aloitti SOK:n leivissä Kokkolassa, jossa kertyikin kaikkiaan 18,5 osuuskauppavuotta. Alkuvaiheessa tulivat tutuiksi SOK:n saneeraustoimetkin, kun pieniä kyläkauppoja suljettiin. Se ei ollut helppoa, mutta ratkaisut olivat välttämättömiä.

– 1970-luvun lopulla SOK:lla meni huonosti. Pääjohtajaksi nostettiin Juhani Pesonen, joka saneerasi ryhmän kilpailukuntoon.

Hakala sanoo, että alueosuuskauppajärjestelmän luominen oli välttämättömyys. Väestön pakeneminen maaseudulta kaupunkeihin kiihtyi, ja tähän piti reagoida.

– Kannattamattomia kyläkauppoja suljettiin, ja palvelutasoa kaupungeissa kehitettiin.

Esko Hakala sanoo murroksen olleen raskas myös tekijöille. Hakalakin sai jopa pommiuhkauksia, kun kauppoja suljettiin.

Vaikka Juhani Pesonen oli hyvä saneeraaja, tarvittiin jatkossa toisenlaista vetäjää. SOK:n pääjohtajaksi nostettiin Jere Lahti, joka Hakalan mukaan oli kehittäjätyyppi.

– Lahden aikana luotiin muun muassa bonus-järjestelmä, mikä aikaisempien saneeraustoimien kanssa nosti kannattavuutta merkittävästi.

Hakalan omakin ura eteni SOK:ssa portaasta seuraavalle. Kokkolan työvuosiensa loppuvaiheessa Hakala oli talousjohtaja.

– Kun kysyttiin uusiin tehtäviin, vastasin myöntävästi. Ei se uraputki tämän kummempi ollut.

Talousjohtajana Hakala sai seurata läheltä KPO:n toimitusjohtajan Martti Eurolan toimintaa, mitä Hakala auliisti kehuu. Esimerkkinä hän kertoo Eurolan nähneen KPO:n mahdollisuudet Vaasan suunnalla, vaikka kaikki eivät siihen uskoneet.

Seurattuaan Eurolan esimerkkiä, Hakalan Eskosta alkoi tuntua, että hänkin voisi hypätä isompiin saappaisiin. Kun kajaanilaisen Osuuskauppa Maakunnan toimitusjohtajan paikka tuli auki, päätti mies hakea tehtävää. Niinhän siinä kävi, että Hakala valittiin tähän pestiin.

Hakalan Eskon saapuessa Kajaaniin siellä oli uusi Prisma ja pari S-markettia, mutta muutoin maakunnan kaupanteko oli päässyt hiipumaan. Olipa Puolangalla ja Hyrynsalmella lopetettu S-marketit kokonaan.

– Aloitin Kainuussa investointibuumin, ja joka pitäjään rakennettiin isot S-marketit.

Erikoinen tapaus sattui Kajaanissa, kun S-ryhmä osti E-osuusliikkeeseen kuuluneen Valintatalon myymälän. Siitähän syntyi Valintatalon asiakaskunnassa meteli.

Hakala osasi olla melkoinen diplomaatti, sillä hän lakkautti Valintatalon viereisen S-Marketin, ja kehitti Valintataloa. Liikkeen avajaisissa esiintyi Pietari Brahen roolissa kajaanilainen näyttelijä ja vasemmistoliiton kunnallispoliitikko Vesa Kaikkonen, ja murinat unohtuivat.

Kaiken lisäksi Kaikkosesta ja muistakin vasemmistolaisista tuli Hakalan ystäviä.

Oma tarinansa on se, kuinka Osuuskauppa Maakunta satsasi myös hotelli- ja ravintolabisnekseen. Ketju omisti Kajaanissa kaksi hotellia ja useita ravintoloita.

Lisäksi Hakala näki, että Vuokatin matkailusektorille kannattaa panostaa. Vuokattiin nousi Sokos-hotelli ja myöhemmin lisääkin. Lisäksi Katinkullan risteykseen rakennettiin uusi S-market.

– Meillä riitti bisneksessä haasteita, sillä Kainuusta väki väheni vuosittain yhden S-Marketin myynnin verran. Hoidin myös talousjohtajan tehtävät, ja melko pian näin, mikä kannattaa. Seurasimme kilpailutilannetta ulkopuolisen arvioijan kautta, ja tavoitteena oli myydä halvemmalla kuin kilpailijat.

Tuomiperän kasvatti on joviaalin oloinen mies, jonka ilme on usein nauruisessa asennossa. Mutta millainen pomo hän on ollut?

– Olen enemmän henkilöstöjohtaja kuin ekonomi. Annoin porukalle aika vapaat kädet toimia.

Mies sanoo olevansa avoin ihminen, joka pyrki luomaan hyvät suhteet myös ulospäin. Lehtien palstoilla hän epäilee esiintyneensä Kainuussa liiaksi asti, milloin missäkin yhteydessä.

– Pärjäsin oikein hyvin oman talon hallituksen kanssa. Poliitikotkin puhuttelin, vaikka jotkut kansanedustajat pakkasivat meikäläistä haukkumaan.

Kainuulaiset korpikommunistit tulivat tutuiksi, ja vasemmistolaisuuden kannatus oli Hakalan aikoihin Kainuussa aika suurta.

Lisäksi tutuksi tuli ortodoksisuus ja Isä Pentti sekä tietysti kainuulaiset vaikuttajat. Kansanmiehetkin huutelivat tervehdyksiä osuuskaupan pomolle, jota oli helppo lähestyä.

Mutta miksi Hakalan Esko halusi palata Ylivieskaan, jossa lapsuudenkoti on edelleen sisarusten yhteiskäytössä Tuomiperällä.

– Kun en päässyt sinne maa- ja metsätieteelliseen, niin metsä ja metsätyöt ovat olleet minulle aina läheisiä. Nytkin olen ollut raivaushommissa.

Vain 4-vuotiaana Esko ajoi ensimmäiset lenkkinsä suomenhevosella, ja tämä ihastus on säilynyt. Tälläkin hetkellä omistuksessa on neljä hevosta, joista valtaosa elelee Isomaan Antin tallissa. Ravikipinä on molemmilla Hakaloilla vahva.

– Viime vuosi oli ensimmäinen kerta, jolloin pääsin hevoshommassa nollille. Muina vuosina menot ovat ylittäneet tulot.

Paras hevonen on vuosien saatossa ollut Erppa, joka ennen ravuriuransa päättymistä juoksi 48 000 euroa. Voittipa se joitakin seiskaviisi lähtöjäkin.

– Sekin täytyy sanoa, ettei meillä Sinikan kanssa ole ollut mitään sitä vastaan, että Ylivieskassa asuu molempien sukulaisia, lohkaisee Hakalan Esko.

Jokohan nämä riittäisivät selitykseksi: metsä töineen, hevoset raveineen ja sukulaiset tarinoineen.