Paikallisuutiset

Ylivieskalainen oppikirjojen kirjoittaja Esa Härmä on lisännyt nuorten tietoisuutta ilmastonmuutoksesta - ihmiskunnan suurimman ongelman edessä ei ole aihetta toivottomuuteen

Ylivieskalainen biologi ja opettaja Esa Härmä on lisännyt nuorten ympäristötietoisuutta. Kun yläkouluille ei ollut varsinaista uusien opetussuunnitelmien mukaista kirjaa ilmastonmuutoksesta ja muista haastavista luontoasioista, hän ryhtyi puuhaamaan sellaista. E-kirjojen Simo Veistola innostui asiasta ja yhdessä miehet toteuttivat 2013 yläkoulujen lisämateriaaliksi Yhteinen ympäristö. Sen jatkumona Härmä oli kirjoittamassa neljä muutakin peruskoulun yläluokkien kirjaa biologiaan ja maantietoon.

– Ilmastoahdistusta suurempi ongelma on se, että ihmisiltä puuttuu asiasta yhä tietoa ja sen mukaista toimintaa.

Teot ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ovat Härmän mukaan myöhässä, vaikka tieto on ollut olemassa pitkään. Kaikki 1990-luvun ennusteet ovat toteutuneet ja osin yleisiä odotuksia pahempina.

Hän suhtautuu myönteisesti nuorten liikehdintään ilmastoasioissa. Esa Härmällä on ymmärrystä sille, että ilmastonmuutoksen hidastamiseen halutaan muutosta heti eikä sadan vuoden päästä.

– Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurin ongelma. Sen edessä ei ole syytä vaipua toivottomuuteen. Yksilöt voivat tehdä asioita sen hidastamiseksi. Kaikki tekeminen lähtee aina yksilöistä ja heidän ratkaisuistaan. Joukkovoimankin rakentavat yksilöt.

Osa ihmisistä kieltää ilmastonmuutoksen. Esa Härmä selventää, ettei sellaisia voi olla oikeasti olemassa kuin ilmastoskeptikkoja. Termi on harhaanjohtava.

– Puhumalla ilmastoskeptikoista pilkataan skeptikoita, hän toteaa.

Skeptisyys on itsessään hyvä asia. Se tarkoittaa asioiden tervettä epäilemistä. Kun ilmastonmuutoksessa on kyse tieteellisesti todistetusta asiasta, sen epäilijä ei voi olla. Sen kieltäjä voi olla.

– On väärin väittää, että joku ihminen on ilmastoskeptikko. Jos asian kieltää tieteellisestä näytöstä huolimatta, oikea termi on denialisti, ei skpetikko, Härmä toteaa.

Lohdullisena ilmastoasioissa Härmä näkee sen, että Länsi-Euroopassa mennään parempaan suuntaan. Samoin nuorten liikehdintä lupaa, että tulevaisuuden päättäjillä viimeistään on tahtoa tehdä oikeita ratkaisuja.

– Teot ovat keino vähentää ja välttää ilmastoahdistusta. Metsien määrä on Länsi-Euroopan hiilinieluina kasvanut. Se on yksi positiivinen asia.

Ympäristöteoissa parhaiten Eurooppa on onnistunut vesien tilan parantamisessa. Se viestii, että teoin ihmiset voivat parantaa luonnon tilaa.

– Euroopassa ei ole enää happosateita. Itämerestä ei enää nosteta silmättömiä silakoita, Härmä muistuttaa.

Metsäosaamista Suomessa on. Biologina Härmä näkee kuitenkin, että siinä on merkittävästi parantamisen varaa. Hän arvioi, että maaperän säilyttäminen hiilinieluna pitäisi metsänhakkuissa ja uudistamisessa huomioida nykyistä paremmin. Yliopistotutkijana hän perehtyi hyvin maaperän elämään, kun hän tutki sienien symbioosia puiden ja muiden kasvien kanssa.

– Etenkin metsien äestämisestä pitäisi luopua. Se vapauttaa maaperään varastoitunutta hiilidioksidia.

Ilmastonmuutoksen näkyviä ilmentymiä ovat rajut metsäpalot. Metsien palamiset sinänsä kiihdyttävät laajana ilmiönä edelleen ilmastonmuutosta.

– Myös metsäpaloissa vapautuu maaperään varastoitunutta hiilidioksidia.

Suomi ei voi Esa Härmän mukaan luottaa siihen, että ilmastonmuutos olisi täällä hyvä asia. Ilmaston ääri-ilmiöt eivät välttämättä ajoitu oikein.

– Sateet lisääntyvät. Sitä ei kuitenkaan voi ennustaa, että ne ajoittuisivat kasvukauteen nähden oikein.

Ilmastopakolaisuus on jo nyt näkyvä asia, joka vaikuttaa myös suomalaisten elämään.

– Kun muualla elämä menee mahdottomaksi, se laittaa ihmiset noilta seuduin liikkeelle.

Esa Härmä kuitenkin kannustaa ihmisiä toiveikkuuteen ja elämänmyönteisyyteen. Hänen mielestään perheissä ei kannata lapsien tekemisestäkään luopua. Hän on parhaillaan 47-vuotiaana onnellinen ison perheen ja myös 1-vuotiaan Eino-pojan isä.

– Kun musta surma koetteli ihmisiä, silloinkaan ihmiset eivät luopuneet lapsista. Ihmiskunta jatkoi elämistään parempaan tulevaisuuteen. Globaalilla tasolla on tietysti selvää, että väestönkasvu on saatava kestävälle tasolle.