Paikallisuutiset

Ylivieskalainen Arvo Koskela oli orpo jo syntyessään – Isä kaatui talvisodassa neljä kuukautta ennen poikansa maailmaan tuloa, talvisodan syttymisestä lauantaina 80 vuotta

Marras-joulukuun vaihteessa 1939 Neuvostoliitto tykitti Mainilan kylässä itseään saadakseen tekosyyn hyökätä Suomeen. Tuo Stalinin armeijan valehyökkäys muutti monen suomalaisen elämää lopullisesti.

Ylivieskalainen Arvo Koskela, 79, on yksi heistä, joille talvisota merkitsi erikoista alkua elämälle. Hän oli Martta-äitinsä kohdussa, kun viesti kertoi Arvo-isän kaatuneen Itä-Lapissa Pelkosenniemen kovissa taisteluissa. Arvo Koskela kuoli vain pari viikkoa vihollisuuksien käynnistymisen jälkeen 18.12.1939.

Mutta isä-Arvon perimä jatkui 26.4.1940 syntyneessä poika-Arvossa. Välirauhan jo saavuttua ja kevään koittaessa uusi tulija loi uskoa elämään, vaikka pienokainen ei koskaan ennättänyt isänsä syliin.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Pelkosenniemen taistelut olivat talvisodan alkuviikkojen yksi verisimmistä yhteenotoista. 16.–19. joulukuuta kamppailtiin Pelkosenniemen kirkonkylän pohjoispuolella sekä Kemijoen ja Kitisen yhtymäkohdassa.

Olosuhteiden vaativuutta kuvastaa se, että 16. joulukuuta Neuvostoliitto hyökkäsi vesisateessa Kitisen lossin alueella jääkärimajuri Armas Perksalon johtamaa jalkaväkirykmentti JR 40:ää vastaan. Kun taistelut päättyivät, pakkasta oli lähes 40 astetta.

Suomalaiset joutuivat alkuvaiheessa lujille, sillä jalkaväen tukena venäläisillä oli panssarivaunuja. Venäläiset saivat sillanpääaseman joen länsirannalla, mutta suomalaiset pystyivät estämään läpimurron kirkonmäellä käydyissä taisteluissa.

Neuvostojoukkojen tavoitteena oli vallata Pelkosenniemi ja jatkaa Kemijärvelle. Siellä niiden oli määrä yhdistyä Sallasta Kemijärvelle etenevien joukkojen kanssa. Tämän jälkeen yhdistyneet joukot olisivat jatkaneet kohti Rovaniemeä ja Kemiä.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Perksalon johtamat joukot saivat käskyn koukata vihollisen sivustaan Kitisen lossilla. Taistelujen jälkeen suomalaiset ylittivät joen ja saavuttivat Pelkosenniemi–Savukoski -maantien.

Koukkaus yllätti venäläiset ja suomalaiset tuhosivat kilometrin päässä lossilta olleen huoltokeskuksen ja tykkipatterin. Yllättyneet venäläiset pakenivat sekasorron keskellä 19. joulukuuta yöllä Pelkosenniemeltä kohti Savukoskea.

Neuvostojoukkojen kalusto jäi Pelkosenniemen lossille. Sotasaaliin erikoisuus olivat soittokunnan puhaltimet, joilla oli tarkoitus juhlistaa Lapin valtausta.

Mutta miten alikersantti Arvo Koskela saapui elämänsä määränpäähän?

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Sen tiedän, että isä kaatui ylittäessään jokea. Pelkosenniemellä kuoli myös muutama muu Raudaskylän mies, poika-Arvo kertoo.

Suomalaisten voiton lunnaat olivat raskaat, sillä Pelkosenniemellä kaatui 117 suomalaista, 50 katosi ja 103 haavoittui. Itänaapurin tappiot olivat vielä verisemmät, sillä ne on arvioitu 400–1 000 sotilaan suuruisiksi. Lisäksi Suomi sai sotasaaliina 40 autoa, kahdeksan hyökkäysvaunua, kolme kenttätykkiä ja 200 hevosta.

Kalajokilaaksossa julkaistu kuolinilmoitus kertoo karun totuuden siitä, ettei Martta-äidin taakkaa painanut vain aviomiehen kaatuminen. Samassa kuolinilmoituksessa isänsä vierellä on 10 kuukauden ikäinen Heikki, joka siunattiin 25. tammikuuta 1940 yhdessä isänsä kanssa.

Koskelan isä ja poika lähtivät viimeiselle matkalle Mehtälän kodin naapurissa Raudaskylän kansanopistolla.

Äidin kanssa kaipaamaan jäi myös vuonna 1937 syntynyt pikku-Liisa, joka asustaa nykyisin Espoossa. Perheen kovista ajoista kertoo myös se, että vuonna 1936 syntynyt vanhin poika Juho oli menehtynyt alle 2-vuotiaana.

Isän ja pojan kuolinilmoituksen muistolause on paljon puhuva: "Tääl´on sota, kilvoitus, vaiva ja työ, vaan siellä on päiväksi muuttunut yö. Kun nähdä saan kirkkaita kasvojasi, ja veisata ijäti kiitostasi."

Onko Arvo-poika kaivannut isää, jota hän ei ole koskaan nähnyt?

Raudaskylällä nuoruusvuotensa elänyt Koskelan Arvo sanoo, ettei sellaista osaa kaivata, mitä ei koskaan ole ollut. Jotakin on biologisen isän perintönä kuitenkin tullut.

– Käden taidot ovat varmaankin isän perintöä. Olen rakentanut kaksi taloa ja mökin.

Sitäkään Arvo ei väheksy, että Raudaskylällä kasvaneena on luontaista ollut se, että kansanopisto on vaikuttanut elämään. Nuoruusvuosinaan Arvo myös opiskeli Raudaskylän opistolla.

Merkittävä mieshahmo Arvolle on ollut Leino Männistö, jonka kanssa Martta-äiti rakensi uuden perheen. Martta ja Leino olivat naapuruksia.

– Leino kohteli minua ja Liisa-siskoani aivan samalla tavoin kuin Martta-äidin ja hänen yhteisiä lapsiaan. Alunperin Leino taisikin ensin ihastua meihin lapsiin.

Raudaskylä oli lapselle turvallinen kasvuympäristö. Arvo muistaa, kuinka kylälle oli sijoitettu töihin myös venäläisiä sotavankeja.

– Vaikka isä kuoli sodassa venäläisiä vastaan, en ole koskaan tuntenut minkäänlaista vihaa heitä kohtaan.

Aikuistuttuaan Arvo Koskela aloitti työuransa Hooverin kodinkone-edustajana Raahessa. Kävipä hän haistelemassa myös Helsingin tuulia, mutta viiden vuoden reissun jälkeen hän palasi Ylivieskaan vuonna 1976. Eläkkeelle mies siirtyi vakuutusyhtiö Fennian piiriedustajan tehtävästä.

Nyt Ylivieskan Kiviojalla eläkepäiviään viettävä Arvo Koskela on kulkenut samaa matkaa Raudaskylän nuorisoseuralla tapaamansa Välikylän tytön, Anjan, kanssa jo 54 vuotta. Perheeseen kuuluu tytär ja poika sekä yhteensä kuusi lastenlasta.

Selvää tyytyväisyyttä äänessään Arvo Koskela toteaa, että pojat ovat käyneet armeijassa it-koulutuksen – kuten pappansakin.

Lähteet: Taistelujen vuodet –Ylivieska, Ylivieskan kirja, YLE/Lappi,talvisota.fi, Wikipedia

Talvisota

Talvisota alkoi Neuvostoliiton lavastamista Mainilan laukauksista. Neuvostoliitto hyökkäsi tämän seurauksena Suomeen, ja sota alkoi 30.11.1939. Taistelut kestivät 105 päivää, ja aseet vaikenivat 13.3.1940.

Suomi menetti kaatuneina, kadonneina ja pommituksissa kuolleina noin 24 000 henkeä. Haavoittuneita oli noin 44 000. Talvisodassa kaatui 36 Ylivieskan miestä.

Rauhanneuvotteluissa menetettiin maa-alueita Karjalasta, ja yli 400 000 pakolaista joutui etsimään uutta asuinsijaa Suomen alueelta.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä