Paikallisuutiset

Liisan koronapäiväkirjasta: Peruttu pääsiäinen

Pääsiäinen on peruttu. Tai ei siis pääsiäinen, vaan lomamatkat pohjoisen hiihtokeskuksiin ja jopa omalle mökille, jos se on matkojen päässä.

Pääsiäisen kirkolliset toimituksetkin ovat nyt seurattavissa vain nettiyhteydellä tai radiosta.

Pikkuisen pistää ihmettelemään, että joku edes kyseli voivatko pikkutrullit käydä virpomassa palmusunnuntaina tai pääsisäislauantaina tai eikö sitä kyläkokkoa poltetakaan. Jokainen hiukankaan fiksu vanhempi kyllästää nyt ihan itse lapsensa karkeilla ja iloitsee omassa maljakossa niistä höyhenillä ja kreppipaperiruseteilla koristelluista virpomavitsoista. Ja juonessa mukana olevat saavat ottaa vastaan virtuaalivirpomisia.

Oman kokonkin voi tietysti tehdä ja oman pienen porukan kanssa sen polttaa. Mutta kuka edes haikailee yhteiskokolle, tai jos haikailee niin voihan sen ehkä polttaa jo juhannuksena tai vaikka sitten syksymmällä venetsialaisten aikaan riippuen keleistä ja koronaepidemian tilanteesta.

Pääsiäisen sukulaisvierailutkin on nyt peruttu. Kotosalla on nyt pysytelty jo sen verran pitkään, että varmaan moni haluaisi päästä hiukan uusiin maisemiin. Mökkielämä tuntuisi vaihteeksi oikein mukavalta.

Siellähän eivät seinät kaadu päälle, vaikka koko perhe tai kaveriporukka on koolla yleensä pienemmissä tiloissa kuin kotona. Mutta voihan sitä kotimaisemissakin lähteä ulkoilemaan ja makkaranpaistoretkelle, kunhan muistaa turvavälit. Tai tehdä eväät ja mennä syömään ne vaikka omalle pihalle.

Uusimaa on ollut eristyksissä muusta maasta hetken aikaan ja pysyykin vielä ainakin vielä viikon päivät. Äkkiä opittiin välttämään turhaa yritystä poistua Uudeltamaalta, harvempi taisi pyrkiäkään sinne ilman painavaa syytä.

Poliisi ja varusmiehet vartioivat tuota sisärajaa ja ei voi kuin hämmästellä sitä, että sitäkin asiaa piti käydä ällistelemässä paikan päällä.

Rajoja vartioivat tuntuvat esittävän samoja kysymyksiä kuin isoisäni isä kuuluu tehneen vanhoilla päivillään. Talon ja navetan välistä kulki tie ja elettiin niin vanhaa aikaa, että sitä pitkin mentiin enimmäkseen hevospelillä. Mikko-tuoran kerrotaan seisseen tien vieressä kävelykeppi kädessään. Sillä hän pysäytti kulkijat ja kyseli ”kuka oot, mistä tuut ja mihin meet”. Tolkut selitykset saatuaan hän lupasi laupiaasti, että ”saat mennä”.

Liisa Ängeslevä

Sarjassa käsitellään päiväkirjanomaisesti koronaviruksen värittämää elämää karanteeninomaisissa olosuhteissa.