Paikallisuutiset

Liisan koronapäiväkirjasta: Loistava mahdollisuus

Tilasin vihdoin kuvalehden, jota minulle on useaan kertaan tarjottu. En ole koskaan oikein kokenut olevani kohderyhmää, mutta tällä kertaa päädyin kokeilemaan. Ensinnäkin osui päivä, jolloin kaipasin hiukan juttukaveria ja myyjä oli ystävällisen asiallinen. Ymmärsi senkin, etten ole kiinnostunut toistaiseksi voimassa olevasta tilauksesta. Toisekseen hän osasi lausua sukunimeni sujuvasti eikä ryhtynyt tankkailemaan ng:n kohdalla.

Myyjärouva totesi, että tuli puhuttua tavallista pitempään, mutta sitäkinhän me näinä aikoina tarvitsemme.

Ryhdyin miettimään asiaa vasta seuraavana päivän, kun olisin saanut edullisen sähkösopimuksen. Kun en sitä sillä siunaamalla halunnut tehdä, alkoi myyjä ivailla, etteikö minua tosiaankaan kiinnosta säästö. Harvoin lyön luuria kenellekään korvaan, mutta nyt tein sen. Puhelun sävy oli nimittäin sellainen, että olen todella tyhmä, jos en hänen loistavaan tarjoukseensa ymmärrä tarttua. Luurin korvaan lyöminen alkoi harmittaa hetken päästä. Ei siksi, että saatan nyt hävitä rahaa, vaan siksi, etten saanut sanotuksi osaavani kilpailuttaa ihan itse ja että minulle on turha alkaa piruilla ratkaisuistani.

Kun puhelinnumero on julkisesti löydettävissä, saa loistavia tarjouksia tuon tuosta. Viimeisen puolen vuoden aikana olisi voinut ostaa ainakin lehtiä, kosmetiikkaa, ravintolisiä, maalämmön, aurinkopaneeleita, katon sekä ikkunoita.

Myös ikkunamyyjän kanssa tuli sanaharkka. Perjantaina oli jo soitettu, että alueellamme tehtäisiin nyt kauppaa ja kerroin, ettei kiinnosta.

Maanantaina soitti saman firman myyjä ja alkoi kysellä osoitettani. En suostunut kertomaan, sillä olin sitä mieltä, ettei se ensinnäkään kuulu hänelle ja toisekseen sen verran pitää kotiläksyjä tehdä, että tietää mihin soittaa. Jankkaamiseksihan puhelu oli mennä. Ennen puhelimen sulkemista ilmoitin, ettei mieleni ole viikonlopun aikana muuttunut.

Mutta palataanpa siihen lehtimyyjään, joka tiesi että näinä aikoina kaipaamme juttukaveria.

Kuka nyt suojelee aggressiivisilta myyjiltä niitä kilttejä, yksinäisiä vanhuksia, joille tähänkin asti on melkein pakkomyyty yhtä sun toista?

Liisa Ängeslevä

Sarjassa käsitellään päiväkirjanomaisesti koronaviruksen värittämää elämää karanteeninomaisissa olosuhteissa.