Paikallisuutiset

Kalajokilaakson arkistosta: Tulipalo vei ylivieskalaisperheen kodin – Ringa Viitamaa kiittää auttajia tähän asti saadusta tuesta: "Ensimmäinen päivä oli kamala"

Läheinen perhe ja hyvä verkosto olivat tärkeimmät tuet arkeen palaamisessa heti tulipalon jälkeen. Ystävän apu tuli nopeimmin ja oli konkreettista, naapuritkin olivat todella ihania.

YlivieskalainenRinga Viitamaa seisoo kotinsa liittymässä. Takana on vain muutama vuorokausi aikaisemmin korjauskelvottomaksi palanut unelmien koti, jonka he ostivat puolisonsa kanssa viime joulun alla.

Kymmenen vuotta sitten rakennetun talon katto on romahtanut alas. Käytännössä koko omaisuus jäi taloon sisälle, kun perhe pelastautui takaoven kautta pihalle tiistain vastaisena yönä puoli kahden jälkeen.

– Heräsin ääneen, joka muistutti vesihanasta tippasua. Ajattelin, että eskarissa oleva tyttöni on käynyt juomassa ja unohtanut hanan auki. Kun lähdin keittiöön, näin, että terassi on ilmiliekeissä. Palohälyttimet eivät reagoineet, koska savua ei juurikaan ollut sisällä. Tulipalo oli talon ulkopuolella, Ringa Viitamaa kertaa yön tapahtumia.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Aloin huutaa tytölle ja puolisolle, että meillä palaa, hän jatkaa ja kertoo, että lapsi nukkui terassia lähinnä olleessa huoneessa.

Samalla, kun Ringa Viitamaa soitti hätäkeskukseen, hän puki tytölle vaatteita päälle.

– Minulle sanottiin sen puhelun aikana, että sosiaalipäivystys ottaa meihin pikimmiten yhteyttä, hän muistelee.

Talo tuhoutui talon ulkopuolelta alkaneessa tulipalossa viikko sitten maanantain ja tiistain välisenä yönä.
Talo tuhoutui talon ulkopuolelta alkaneessa tulipalossa viikko sitten maanantain ja tiistain välisenä yönä. Kuva: Anne Mattila

Palokunta tuli pian, vaikka aika tuntui odottajista pitkältä. Naapurit riensivät apuun ja pyysivät perheen lämmittelemään heidän kotiinsa.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Naapurit olivat todella ihania. He puhuivat tytölle niin rauhoittavasti, mikä oli tärkeä asia siinä tilanteessa. Soitin isälleni Rautioon ja kerroin ensimmäiseksi, että meillä ei ole hätää, mutta meidän talo palaa. Hän tuli hakemaan meidät sinne, Ringa kertoo.

Perheen elämän järjestely uusiksi alkoi tiistaina, vaikka shokki ja epäusko tapahtuneesta olivat päällimmäisenä. Puoliso joutui vartioimaan hiiltynyttä taloa kellon ympäri uudelleensyttymisvaaran vuoksi.

– Ensimmäinen päivä oli kamala. Aina, kun vähän nukahti ja heräsi, mietti, voiko tapahtunut olla totta ja tapahtuiko se todellakin meille. Tunteet olivat pinnassa, mutta tytön vuoksi piti esittää, että ei tässä ole mitään hätää, Ringa kertoo.

Vuoroviikoin isänsä luona asuva tyttö meni toiseen kotiinsa, jotta eskarilaisen elämä saatiin jatkumaan mahdollisimman pian normaalina.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Sosiaalipäivystyksestä ei kuulunut aamuun mennessä mitään.

– Soitin itse sinne, mutta meitä ei osattu neuvoa, "koska tällaisia tapauksia on niin vähän". Aiottiin soittaa, kun osataan neuvoa. Soitto taisi tulla vasta seuraavana päivänä. Henkilö oli kyllä empaattinen, mutta homma ei selvästikään toiminut. Vaadin itse kriisipalaverin järjestämistä. He kysyivät, riittääkö, jos palaveri pidetään viikonloppuna tai alkuviikosta. Sanoin, että riittää. Se on tiistaina eli viikon päästä tapahtuneesta, Ringa Viitamaa kertoo siitä, miten avun saaminen ja hakeminen lähti käyntiin.

Peruspalvelukuntayhtymä Kallion nettisivulla sanotaan, että "kriisiryhmän tehtävänä on antaa apua äkillisissä, vakavissa onnettomuustilanteissa... Kokemuksesta tiedetään, että tapahtumien ja tuntemusten läpikäyminen pian tapahtuneen jälkeen yhdessä niiden ihmisten kanssa, joita onnettumuus on koskettanut, auttaa selviytymisessä ja voi vähentää jälkioireita. Kriisiryhmä järjestää jälkipuinti-istunnon yleensä 1–3 vuorokauden kuluessa tapahtuneesta."

– Kun kysyin sosiaalipäivystyksestä, mistä saamme asunnon, neuvottiin ottamaan yhteyttä vuokra-asuntoyhtiöön, ja kun kysyin rahallista apua, kerrottiin, että jos on vakuutus, apua ei saa, Ringa kertoo ja jatkaa:

– Heiltä ei siis saanut konkreettista apua, vain toimintaohjeita. Tällaisessa tilanteessa shokissa oleva ihminen kaipaa kuitenkin eniten juuri sitä konkretiaa.

Ystävän apu tuli nopeimmin ja oli konkreettista. Hän alkoi heti tiistaina Facebookin avulla kerätä vaatteita ja huonekaluja perheelle.

– Hän on tuonut autokuormittain lahjoituksena saatuja vaatteita ja tavaroita, joista olen ottanut meille tarpeelliset ja sopivat. Muut laitan edelleen kierrätykseen. Ystävä oli ollut myös yhteydessä paikalliseen SPR:n osastoon, josta on luvattu rahallista avustusta alkuun pääsemiseksi. Kukaan muu ei osannut ohjata meitä SPR:lle tai kertonut, että SPR:llä on kriisirahasto tällaisia tilanteita varten, Ringa Viitamaa ihmettelee ja jatkaa:

– Meillä on onneksi todella hyvä tukiverkosto ja läheinen perhe, mutta mielessä on käynyt, miten esimerkiksi joku yksinhuoltaja, jolla ei ole samanlaista tukiverkkoa, selviäisi vastaavassa tilanteessa.

Ringa Viitamaa liikuttuu kertoessaan, miten ihanalta ihmisten auttamishalu ja välittäminen ovat tuntuneet.

– Menetyksemme on koskettanut. Ihmiset ovat halunneet auttaa. Se lämmittää. Esimerkiksi lapset ovat halunneet lahjoittaa tyttärelleni leluja ja kirjoja, eräs tyttö oli leiponut meille keksejä ja paikallisen lämpöyhtiön edustaja soitti ja tarjosi osittain kalustettua väliaikaista asuntoa. Vakuutusyhtiöstäkin annettiin heti 3 000 euron alkuraha, vaikka vakuutuspäätöksiä ei ole vielä edes paperilla.

Perhe on saanut lahjoituksina jo lähes kaiken tukitarpeellisen. Vain lastenhuoneesta puuttuvat vielä pöytä, matto ja verhot.

– Minulla ja puolisollani ei ole myöskään sänkyä, mutta sen ostamme itse, koska se on niin tärkeä valita oikein, Ringa sanoo ja jatkaa:

– Vähällä pääsee alkuun. Ajan kanssa alamme laittaa sitten uutta kotia. Pidän sisustamisesta, joten innolla odotan, että pääsen valitsemaan uuteen kotiin tapetteja, kaakeleita ja kaikkea kivaa.

Vaikka murhe menetyksestä on pinnassa, ei perhe jää märehtimään menetystä.

– Tästä mennään eteenpäin, Ringa sanoo päättäväisesti.

Loppuviikosta perheen elämä alkoi asettua tulipalon jälkeisiin uomiinsa myös siltä osin, että vakuutusyhtiöltä oli jo suullinen lupaus, että purkukuntoon palaneen kodin tilalle rakennetaan uusi samanlainen.

– Mitään vielä ei ole paperilla. Oli tärkeä saada vakuutusasiat heti vireille, vaikka emme vielä silloin tienneet, mitä on menetetty. Kun monta päivää teki töitä puhelin korvalla läppärin ääressä ja hoiti asioita, ei ehtinyt paljoa miettiä. Sitä toimi vaan. Kun torstaina sain hoidettua vakuutusasiat ja tahti rauhoittui, iski väsymys. Nyt en jaksa vastata kaikkiin viesteihin ja puheluihin. Aion hetken hengähtää, Ringa tuumaa.

Juttu on alkujaan julkaistu Kalajokilaaksossa 14.10.2019.

Auttamishalu levisi Ylivieskassa: Tulipalon kokeneelle perheelle halutaan kerätä vaatteita ja huonekaluja

Tulipalo levisi terassilta omakotitalon ullakolle Ylivieskassa

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä