Paikallisuutiset

Alavieskan kunta haluaa käyttää etuosto-oikeutta Seppo Pudaksen Luonnonperintösäätiölle näennäisestä kauppahinnasta myymään metsäkiinteistöön – "Ajattelin, että kunhan saan sillä kustannettua kuulolaitteen, jotta kuulen lintujen ääniä."

Alavieskan kunta haluaa käyttää etuosto-oikeutta ylivieskalaisenSeppo Pudaksen Luonnonperintösäätiölle myymään metsäkiinteistöön.

Kyse on noin seitsemän hehtaarin suuruisesta alueesta rakennettavaksi suunnitellun Verkasalon tuulipuiston alueella, lähellä Ylivieskan ja Kalajoen rajaa. Alueella kasvaa 80–90-vuotiasta havupuuvaltaista sekametsää, jota ei ole hakattu yli neljään vuosikymmeneen.

Myymällä metsän Luonnonperintösäätiölle näennäisestä 4 000 euron kauppahinnasta myyjä halusi varmistaa, että perintömetsä säilyisi hakkaamattomana hänen jälkeensäkin. Metsän arvoksi vapailla markkinoilla on arvioitu 57 000–70 000 euroa.

– Ajattelin, että kunhan saan kauppahinnalla kustannettua juuri hankkimani kuulolaitteen, jotta kuulen luonnossa liikkuessani lintujen ääniä, pitkän linjan lintuharrastaja kertoo kauppasumman määräytymisestä.

Alavieskan kunnanhallitus käsitteli marraskuun lopussa etuosto-oikeuden käyttämistä ja äänestyksen jälkeen päätyi siihen. Äänestyksessä viisi keskustalaista äänesti etuosto-oikeuden käyttämisen puolesta ja kolme perussuomalaista vastaan. Luonnonperintösäätiö valitti tammikuussa päätöksestä hallinto-oikeuteen, jolle kunnanhallitus antoi viime kokouksessaan vastineen. Sekin päätös syntyi äänestyksen jälkeen samalla tuloksella kuin päätös etuosto-oikeuden käyttämisestä.

– Tuntuu todella ikävältä, että kunta on nyt enemmän kuin puoli-ilman viemässä vuosikymmenet säästettyä metsää, jonka olisin halunnut rauhoittaa, Seppo Pudas harmittelee.

Pudas kertoo, että hänen omistamansa metsäpalsta on ollut lähes ainoa turvapaikka alueen tyypillisen linnuston eli muun muassa tiaisten ja tikkojen pesimiseen.

– Ympäriltä on hakattu metsää niin paljon, että tämä on jäänyt lähes ainoaksi turvasaarekkeeksi linnuille, hän sanoo ja kertoo metsän muuttuneen ihan viime vuosina yllättäen vanhaksi metsäksi.

Luonnonvarakeskuksen tutkijaAri-Pekka Auvinen kuvaa Pudaksen metsää kaikin puolin mukavaksi:

– Rehevällä metsäpohjalla kasvaa jopa valkolehdokkia, haapoja on runsaasti ja monimuotoisuutta lisäävää kuollutta puutakin on alkanut kertyä. Metsä on ehdottomasti säästämisen arvioinen

Kaupantekohetkellä Seppo Pudas kertoo huomanneensa, että kunta voi käyttää halutessaan etuosto-oikeutta, mutta ei uskonut, että noin pieni ja hankalan mallinen alue kiinnostaisi.

– Pienestä asiasta tulikin yllättäen iso, hän harmittelee.

Etuosto-oikeuden käyttämistä Alavieskan kunta perustelee yhdyskuntarakentamisella ja virkistystarkoituksella. Maa-alue on tarkoitus käyttää tuulivoimaloiden rakentamiseen, johon liittyy muun muassa pistoteiden tekoa voimaloille, sähköverkkoja ja kaapeleita, joiden lopullista sijaintia on vielä vaikea arvioida. Kyseessä olevan maa-alueen sijainti ja muoto vaikeuttavat kunnan mielestä alueen suunnittelua.

Kunnan etuosto-oikeushalusta kuultuaan Ari-Pekka Auvinen otti yhteyttä tuulivoimahankkeesta vastaavaan Winda Energyn toimitusjohtaja Tuomas Hooliin.

– Winda Energyllä ei liioin ollut mitään luonnonsuojelua ja metsän rauhoittamista vastaan. Mahdolliseen ristiriitaan metsän suojelun ja Verkasalon tuulivoimapuiston rakentamisen vaatimien yhteyksien välillä löysimme ratkaisunkin, hän kertoo.

Luonnonperintösäätiö ja Winda Energy sopivat tekevänsä kirjallisen sopimuksen alueen rauhoituspäätöksestä vasta sitten, kun tuulivoimaloiden ja niiden vaatimien huoltoteiden, sähkösiirtolinjojen ja muuntamoiden tarkka sijoittelu on selvinnyt.

Alavieskan kunnalle ratkaisu ei riittänyt. Kunta päätti tarjota Luonnonperintösäätiölle vastaavankokoista maa-aluetta vastaavalla kauppahinnalla. Yksi vaihtoon tarjottu maa sijaitsi Merijärven ja Kalajoen rajan läheisyydessä.

– Seppo Pudas oli valmis harkitsemaan tätä vaihtokauppaa. Vaihdon ehdoksi muodostui se, että vaihtoehtoinen alue olisi luonnonarvoiltaan arvokkaampi kuin Pudaksen metsä, ja että siitä voitaisiin saada lisäkaupalla suurempi ja paremman muotoinen luonnonsuojelualue. Kävimme Pudaksen kanssa katsomassa kunnan tarjoamaa aluetta, Ari-Pekka Auvinen kertoo ja jatkaa:

– Vaihtomaaksi esitetty kohde oli ojitettua rämettä ja käsiteltyä nuorta kasvatusmetsää vailla mitään erityisiä luonnonarvoja. Maanvaihto oli täysin mahdoton. Koimme suorastaan halventavaksi sen, että kunta edes esitti sellaita aluetta vastineeksi.

Vaihtomaahan tutustumisen jälkeen Seppo Pudas on päätynyt kantaansa, että suojeltavaksi pitää päätyä juuri hänen vaalimansa perintömetsä, jossa on kulkenut pienestä pojasta isänsä kanssa ja jonka sisarosuudet hän on lunastanut itselleen.

Luonnonperintösäätiö valitti kunnanhallituksen etuosto-oikeuspäätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen tammikuussa.

– Alavieskan kunta on ollut valmis sopimaan asiasta, mutta Luonnonperintösäätiön kanssa ei ole päästy sopimukseen. Kunta on ensisijaisesti tarjonnut muuta korvaavaa maa-aluetta. Nyt tämä asia etenee hallinto-oikeuden kautta, kunnanjohtajaKari Pentti sanoo.

Vielä ei ole tietoa, montako tuulimyllyä alueella mahdollisesti on tulossa ja mihin ne sijoittuvat. Myöskään teistä tai sähkönsiirtolinjoista ei ole vielä suunnitelmaa.

Pudakselle oli esitetty, että tämä hyväksyisi kunnan etuosto-oikeuden maahan. Vastineeksi kunta lupaisi olla hakkaamatta kyseistä metsää esimerkiksi 50 vuoden ajaksi.

– Luonnonsuojelulain mukainen rauhoitus on pysyvä, Auvinen painottaa.

Jos Seppo Pudas olisi lahjoittanut suojeltavaksi haluavansa metsän Luonnonvarasäätiölle, kunta ei olisi päässyt luovutuksessa väliin. Nyt, jos Alavieskan kunta saa etuosto-oikeuden, tarkoittaa se sitä, että Luonnonperintösäätiön sijasta kauppakirjaan merkitään ostajaksi Alavieskan kunta. Kauppahinta ja muut kaupan ehdot säilyvät samana eli Alavieskan kunta saa 57 000–70 000 euron arvoisen metsän 4 000 eurolla.

– Perimmäisiä motiiveja voi vain arvailla. Kunnalle tuon metsän ostaminen 4 000 eurolla toisi ainakin prosentuaalisesti mitattuna valtavan taloudellisen hyödynä, sillä kauppahinta on reilusti alle 10 prosenttia käyvästä hinnasta joka tapauksessa.

– On selvää, että tässä tapauksessa myyjän ja ostajan suhde on ollut erityinen. Seppo Pudas on myynyt alueen nimellisellä hinnalla Luonnonperintösäätiölle vain siksi, että säätiö perustaa siitä luonnonsuojalain mukaisen pysyvän suojelualueen, Ari-Pekka Auvinen sanoo.

– Ja saisihan se kunta nykyistä isommat tulot, jos voimaloita ja teitä rakennettaisiin sen omistamalle maalle tai myisi 4 000 eurolla saamansa maan eteenpäin käyvällä hinnalla, Seppo Pudas pohtii kunnan motiiveja kysyttäessa.