Paikallisuutiset

Nivalan, silloisen Pidisjärven seuratuvan ulkopuolella itki henkistä murroskautta elävä mies: Taneli Rauhalasta tuli Niilo Kustaa Malmbergin opin välittäjä isältä pojalle

Nivalan kirkon eteläisen ristin läheisyydessä on vaatimaton valkoinen risti osoittamassa Taneli Rauhalan (1813–1883) hautapaikkaa. Se on lähimpänä eteläristiä, jossa herännäiskansa tapaa istua jumalanpalveluksessa.

Hautamuistomerkki on siirretty väliaikaisesti pois paikaltaan, mutta se palaa takaisin kirkon salaojaremontin jälkeen.

Rauhala oli herännäisyyden merkkihenkilö Nivalassa 1800-luvun puolivälissä. Hän piti yhdessä Vilhelm Niskalan kanssa yllä herännäisyyden liekkiä siinä vaiheessa, kun herännäisyys oli hiipumassa ja papit jättivät liikkeen. Puhutaan ns. ukkojen ajasta, jolloin liikkeen johdossa olivat maallikot.

Historiaan perehtynyt nivalalainenTapio Pihlajamaa vetää herättäjäjuhlien aikaan hautausmaakierroksen, jossa hän esittelee heränneiden hautapaikat Nivalassa.

– Minä pidän Taneli Rauhalaa yhtenä herännäisyyden suurista isistä. Hänestä tuli henkilökohtaisen muutoksen kautta ajattelevainen mies, sanoo Pihlajamaa.

Rauhala oli luonteeltaan villi ja vilkas mies, joka eli henkistä murroskautta. Kerrotaan, että Rauhala halusi osallistua seuroihin, mutta rohkeus petti ennen seuratupaa.

Seuroja pitäneelle Niilo Kustaa Malmbergille kerrottiin miehestä, joka itkee ulkona. Malmberg meni keskustelemaan Rauhalan kanssa, ja näin Rauhala liittyi heränneiden joukkoon.

Nivalaa nimitettiin 1800-luvulla Pidisjärveksi. Jouduttuaan karkoitetuksi Pietarin seurakunnasta liian voimakkaiden puheiden takia Niilo Kustaa Malmberg (1807 – 1858) määrättiin Kalajoen emäseurakuntaan ja lopulta Nivalaan kappalainen Fredrik Alánin apulaiseksi.

Tapio Pihlajamaa on lukenut tuolloisesta elämänmenosta muun muassa Kyösti Vilkunan kirjasta.

– Seurakunta oli samanlainen kuin pappinsa. Alán saattoi olla ennen jumalanpalvelusta vainajia siunaamassa niin humalassa, että kaksi miestä piti häntä pystyssä, ettei pappi tipahda hautaan.

Tuolloin oli tapana, että vainajat siunataan ennen jumalanpalvelusta ja heidät haudattiin rivihautoihin.

Ihmisten tavat olivat tuolloin huonot: vähät viljat keitettiin viinaksi, ja metsärosvot vaelsivat ja ryöstelivät taloja. Tähän ympäristöön komennettiin uusi pappi.

– Erityisesti nuoret ihastuivat nuoreen pappiin, koska tämä oli urheilullinen ja leikkisä. Hän saattoi viedä nuoret Pidisjärvelle luistelemaan ja seurusteli ihmisten kanssa.

Vanhemmassa väestössä oli jonkin verran heränneitä ihmisiä, joten he ottivat Malmbergin omakseen. Nivalassa asuessaan Malmberg solmi yhteyden Savon heränneisiin ja tapasi Paavo Ruotsalaisen. Herännäisyyden johtohahmot kohtasivat juuri Nivalassa.

Malmberg kuitenkin pakotettiin siirtymään Nivalasta Lapualle, jonne hän kuoli.

– Täällä asuessaan Malmbergien pieni lapsi kuoli. Hänet on todennäköisesti haudattu Nivalan kirkkomaalle, mutta ei tiedetä, mihin, Pihlajamaa sanoo.

Malmbergin kuollessa hänen Vilhelmi-poikansa oli viisivuotias, joten hän ei tullut tuntemaan isäänsä. Tuli Rauhalan vuoro olla hengellisen ohjaajan asemassa.

Vilhelmi Malmberg halusi nuorena miehenä lähteä Venäjälle upseerioppiin. Hänen äitinsä oli tästä huolissaan ja sai puhuttua, että poika lähtee kesäksi Nivalaan Rauhalan luo.

Vilhelmi Malmberg, sittemmin Malmivaara osallistui heti tulopäivänään seuroihin Ylivieskassa.

– Seurojen jälkeen hän ja Rauhala menivät ulos ja Rauhala kysyi seuraväeltä kolmeen kertaan, että tiedättekö kuka tämä nuori mies on, Pihlajamaa kertoo tunnettua tarinaa.

Kukaan ei vastannut, joten Rauhala vastasi itse näin: "Tämä vesa on vesonut siitä kannosta, joka meille on tämän opin tuonut. Ei pidä väsyä, näytti miltä näytti; ei väsynyt tämän isäkään, koetetaan vain mennä eteenpäin."

Nämä sanat ja kesä Nivalassa Rauhalan luona vaikuttivat niin, että Vilhelmi Malmivaara muutti suunnitelmiaan ja luki itsensä papiksi kolmessa vuodessa.

– Sanotaan, että poika oli niin nuori isänsä kuollessa, että Rauhalan kautta siirtyi herännäisyyden perussanoma nuorelle Vilhelmille.

Pihlajamaa toteaa vakavana, että nyt ollaan herännäisyyden historian juurilla.

– Vilhelmi Malmivaara rupesi uudistamaan liikettä koska näki, että eteenpäin pitää mennä, Pihlajamaa sanoo.

Toisen nivalalaisen herännäisvaikuttajan, Vilhelm Niskasen (1796–1860) hautapaikka löytyy hautapaikkariviltä, joka on lähellä seurakuntataloa. Ympärillä on useiden herännäissukujen hautoja.

Niskanen oli syntyjään savolainen ja tutustui Pohjanmaan heränneisiin seuramatkojen kautta. Näin syntyi ajatus Kalajokilaaksoon muutosta, ja Niskanen osti Niskakosken talon Padingista Taneli Rauhalan suosituksella ja avulla.

Kun Niilo Kustaa Malmberg määrättiin siirtymään Lapualle, paikallisen johtajan tehtävät siirtyivät Niskaselle. Rauhala ei tätä tehtävää tuolloin halunnut.

– Pitkän aikaa herännäisyys oli näiden kahden miehen varassa Nivalassa. Niskanen ja Rauhala pitivät yhdessä seuroja ja uskon liekkiä yllä, Pihlajamaa kertoo.

Vaikuttaminen jatkui Niskasen suvussa vielä pitkään. Paavo Niskanen oli edustaja säätyvaltiopäivällä ja viemässä tsaarille sortovuosien aikana kerättyä adressia, mutta tsaari ei kuitenkaan ottanut lähetystöä vastaan.

Paavon poika Heikki Niskanen puolestaan oli Konikapina-puolueen ja myöhemmin maalaisliiton kansanedustaja.

Niskasten hautapaikkojen läheisyydessä on myös Matti Marjoniemen hauta. Marjoniemestä tuli seurapuhuja Rauhalan jälkeen, ja hänen talonsa pihassa Palosaarella järjestettiin Nivalan ensimmäiset ja valtakunnallisesti toiset herättäjäjuhlat vuonna 1894.