Paikallisuutiset

Katso videot: Kuin tuhkasta noussut - Linnakallion uudessa riihisavusaunassa löylyn laki pitää varpaatkin lämpiminä

Keskiviikko oli tällä viikolla täynnä suurta odotusta ja iloa. Nimittäin Alavieskan Taluskylän Linnakalliolla marraskuussa palossa tuhoutuneen savusaunan tilalle on rakennettu uusi riihisavusauna, mikä lämpeni ensimmäistä kertaa yleisölle.

Linnakallion yrittäjäsisaruksista Tiina Ojakangas kertoo koko perhekunnan olevan onnellinen, että Linnakallion miljööseen sopivat vanha riihi ja aitta löytyivät.

– Jännityksellä lämmitän saunaa ja aika näyttää, miten sauna käyttäytyy, kun lauteet täyttyvät ihmisistä. Riihisavusauna on kahdesti koelämmitetty. Ensin saunoi Jarmo (yrittäjä Jarmo Nahkala) yksin ja toisella kertaa saunoteltiin perhepiirissä alle kymmenen hengen porukalla, Ojakangas kertoo.

Uuden riihisavusaunan ala- ja ylälauteille mahtuu noin 30 saunojaa eli kymmenen enemmän kuin palossa tuhoutuneeseen saunaan.

Tiina Ojakangas aloitti riihisavusaunan lämmittämisen keskiviikkona aamukymmeneltä käynnistämällä laitteen, jonka hänen isänsä, Linnakallion perustaja ja yrittäjä Kosti Nahkala hommasi aikoinaan savusaunan lämmittämiseen.

Linnakalliolla on nimittäin savusaunoja ollut 1990-luvulta lähtien, ja niitä on vuosikaudet lämmitetty pelletillä ja niin myös jatkossa.

– Laite sysää pellettiä automaattisesti tulipesään, että sen jälkeen pitää vain vähän silmällä, että kaikki toimii.

Noin tuntia ennen saunavuoron alkua lämmittäminen loppuu ja kiuas jää siintymään, jolloin saunan rakenteet lämpiävät.

– Saunasta on koetettu tehdä entistä parempi ja valaistuksesta tunnelmallinen. Entisestä se poikkeaa siten, että seinät ovat vielä vaaleat, kun entinen oli musta ja savuinen. Lämpökään ei karkaa saunojilta, kun ovea avataan, kuten entisessä saunassa, sillä lauteet ovat korkealla, Ojakangas kertoo esitellessään saunaa juuri ennen saunavuoron alkua.

Tiina Ojakangas sanoo, ettei osallistu yleisiin saunavuoroihin, vaan käy yksityisten tilaussaunavuorojen jälkeen joskus lempeissä jälkilöylyissä ihan itsekseen rentoutumassa.

Video: Pirjo Kunelius

Siintymässä olleen saunan tulipalo viime marraskuussa oli musertava takaisku niin yrittäjille kuin Linnakallion savusaunan viikottaisille löylynlyömille, joista moni oli matkalla sunnuntain saunavuoroon saunomaan, kun loimotus valaisi pimeää taivaanrantaa.

Savusaunat ovat ikääntyessään tunnetusti paloriskialttiita, Linnakalliolla ne ovat roihunneet myös vuosina 2007 ja 2015.

– Koronakausi alla ja tulipalo lisäksi, ne vetivät kyllä nöyräksi ja se oli myös taloudellinen isku, Ojakangas huokaa ja muistelee, miten hän sai viestin puhelimeen, ja ajoi autollaan palopaikalle.

– Itkin roihuavaa saunaa kuin menetettyä ihmistä polvillani maastossa tuolla Mutterisaunan takana. Se oli kova paikka.

Hiiltynyt terassin penkki on ainoana muistona vanhasta uuden saunan porraspäässä.

Savusauna on merkittävä osa Linnakallion liiketoimintaa.

– Yleisövuorot eivät ole liikevaihdollisesti kultakaivos, mutta muut yksityiset tilavaraukset nojautuvat myös savusaunaan. Jatkuvalämmitteiset muut saunamme eivät ole korvanneet elämystasolla sitä, minkä savusauna tarjoaa, Ojakangas toteaa.

Jarmo Nahkala ehtii kuljetusyrityksen ratista lauteille keskiviikkoillan yleisösaunavuorolle ”saunamajuriksi”.

Hän kertoo, että vanhoja sopivia rakennuksia etsittiin sauna-aihioiksi pitkään ja myynti-ilmoituksia tutkittiin hyvinkin kaukaa pitkin Suomea. Ratkaisu Linnakalliolle löytyi lopulta kilometrin takaa Taluskylältä

– Ostattelin vanhaa aittaa Taluskylältä. Omistaja ei halunnut sitä myydä, koska aitta oli tavaroiden säilytyksessä. Pellolla oli kuitenkin noin 1940-luvulla rakennettu savuriihi, joka oli joutilas muuttumaan savusaunaksi.

Nivalan Junttikankaalta siirrettiin alunperin Etelä-Pohjanmaalla 1800-luvulla rakennettu aitta pukuhuoneeksi, josta naiset saivat alakerran ja miehet yläkerran käyttöönsä.

Video: Pirjo Kunelius

Rakennukset on sijoitettu palaneen savusaunan paikalle lammen rannalle, mutta paloturvallisesti eri asemiin siten, että riihi ja aitta ovat vastakkain ja välissä on kolmimetrinen katettu terassi.

Myös uintilampeen johtava laituri on edelleen suojattu katoksella, joten lumessa ei tarvitse talvisin kahlata avantoon.

Linnakalliolle on aikaisemminkin jo Kosti Nahkalan aikana siirretty lähes kokonaisia taloja erikoiskuljetuksella.

– Nyt pistettiin sekä riihi että aitta puolesta välistä kahtia. Eli rakennuksen alaosan seinät nostettiin erikseen ja yläosa oli erikseen. Näin helpotettiin siirtoa. Omalla kalustolla kuljetettiin molemmat noin viisi metriä kanttiinsa olevat rakennukset, Jarmo Nahkala selvittää.

Riihi siirrettiin tontille ensimmäiseksi keväällä, koska se piti hakea pellon keskeltä, kun maa on jäässä.

– Rakentamisesta vastasivat kirvesmies Jani Hihnala sekä jo isän apuna Linnakalliolla ollut perinnerakentamisen asiantuntija Risto Haikola Ylivieskasta. Talkooapuna on toiminut myös Jarmo Ojakangas.

– Yön pimeinä hetkinä piti kyllä suunnitella, miten riihestä tehdään sauna, Jarmo Nahkala naurahtaa.

– Löylyn laki toteutuu riihisavusaunassa eli alalauteen tulee olla korkeammalla kuin kiuastaso. Kiuas on nyt korkeammalla kuin edellisessä savusaunassa, joten alalaude on noin 1,20 metrissä ja ylälauteet 2,50 metrin korkeudessa. Varpaat pysyvät lämpiminä.

Riihisavusaunan sisäkorkeus on juhlallisissa 3,5 metrin korkeuksissa. Entistä suurempi kiukaan kehä on rakennettu harkoista.

– Edellisen kiukaan kivet olivat Alavieskan Saarenperältä Kunnarin kiveä. Nyt osa on edelleen Kunnarinperän kiveä, mutta suuri osa Nilsiästä tummaa kiveä.

Laudepuut löytyivät Sakari Heikkilän varastoista. Saunaterassin järeät hirret olivat vuosia olleet säilössä yhden isännän mökkihaaveita varten, mutta palvelevat nyt Linnakalliolla.

Yleisön löylytys jatkuu siis riihisavusaunalla perinteitä noudattaen keskiviikkoisin ja sunnuntaisin.

Kosti Nahkala lanseerasi aikoinaan, että saunanlauteilla ei puhuta uskonnosta, työstä tai politiikasta. Vieläkö tämä sääntö pätee?

– Kyllähän vitsillä heitetty periaate on tottakin. Ennemmin kannattaa porukassa etsiä niitä yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä, Jarmo Nahkala nauraa.

Linnakallion savusauna on käsite. Saunojia käy Alavieskan lisäksi ympäristökunnista aina Kokkolaa ja jokunen aktiivi on vuosikausia lähtenyt etelän matkalle Oulustakin.

Ensin lampeen ja sitten lauteille: ”Nautinnolliset löylyt!”

Linnakallion yrittäjistä Tiina Ojakangas poistuu paikalta ennen yleisösaunavuoron alkua.

– Avatkaa saunaankiukaan suojaluukut ennen kuin alatte löylyttemään, hän huikkaa lähtiessään.

Yleisövuoron alkaessa ei tarvitse kauan odotella. Savusaunan ikävää poteneet ovat tulipalon jälkeen saunoneet pienellä porukalla kerran viikossa Linnakallion pikkuriikkisessa jatkuvalämmitteisessä Mutterisaunassa, ja sieltä tarkkailleet, milloin riihisavusauna valmistuu.

Tästä porukasta ihan ensimmäisten joukossa saunalle saapuvat Leila Päivärinta ja Sakari Heikkilä sekä Jari Isotalus. He palauttivat mieleen savusaunamenot: ensin lampeen ja sitten lauteille.

Jännitystä on ilmassa. He muistelevat, miten edellisessä saunassa illan ensimmäiset löylyt olivat ärhäkänkuumat ja kipakat, joten lauteille menoa kannatti viivytellä sen verran, että pehmeämpi löyly löytyi.

– Tässähän on heti paremmat ja mukavat löylyt, Jari Isotalus ihastelee lauteilla.

Isotalus kertoo olevansa Linnakallion alkuperäissaunojia ja käynyt jo silloin löylyttelemässä, kun lammen rannalla oli niin pieni sauna, että vaatteetkin piti riisua puunoksille.

Isotalus tuntee työnsäkin puolesta maaseutuhistoriaa, joten hän osaa kertoa riihisavusaunan edellisestä elämästä savuriihenä.

– Savuriihissä oli nurkassa saunankiuas, jota lämmitettiin. Viljat eli lähinnä ohrat pistettiin lyhteinä orsille kuivumaan. Sen jälkeen ne otettiin alas ja varstoilla puitiin jyvät irti.

Marju Seppä ja Anna-Leena Luoto Kalajoelta ovat ensikertalaisia saunottelijoita Linnakalliolla. Mitä he tykkäsivät riihisavusaunan löylynhenkäyksistä?

– Ihanan pehmeän viipyilevän hyvä lämpö. Ei lainkaan tuskastuttava olo noissa löylyissä, Marju Seppä kuvailee.

– Voisiko sanoa, että nautinnolliset löylyt! Anna-Leena Luoto kiteyttää.

Molemmat olivat takuuvarmat siitä, että ensimmäinen Linnakallion savusaunareissu ei ollut viimeinen.

Riihisavusaunassa leijaili illan aluksi tunnusteleva lämpö. Ensimmäinen puolikas löylykauhallinen antoi kuitenkin ymmärtää, että tästä kiukaasta eivät löylyt hetkeen lopu. Kuumimmassa saunanurkassa löylytys pistää nöyräksi kumartelemaan, mutta vain hetkeksi.

Savusaunan pehmeä lämpö ui ihon läpi ytimiin saakka ja hiostaa salakavalasti, joten saunareissulla on todella suositeltavaa olla iso kivennäisvesipullo mukana.

Riihisavusaunasta terassille tasottumaan, sieltä lammen viileään veteen ja takaisin lauteille. Siinä se on saunaillan simppeli ohjelma.

Riihisavusaunan yleisösaunotuksen 35-päinen ensi-iltaväki oli yksimielinen:

– Sauna on edellistä parempi ja löylyt ovat aivan mahtavat.

Kotona savusaunan pehmittämä ihminen ei tarvitse laskea lampaita ennen yöunia. Kalajokilaakson toimittajakin on täysin löylytetty.