Paikallisuutiset

Kalajoen turkistiloja uhkaa konkurssien aalto – Eläinten ruokinta pysähtymässä ilman valtion merkittävää tukea

Kalajokisetkin turkistilat voivat joutua tilanteeseen, etteivät ne enää pysty ruokkimaan eläimiään. Syynä on se, turkistiloja kohdellaan Suomen koronassa eri lailla kuin mitä muita yrityksiä. Ne eivät ole saaneet valtiolta samanlaisia merkittäviä avustuksia kuin muut yritykset.

Tarhaajat tarvitsisivat nyt rahaa rehun ostamisen eläimilleen jouluun saakka, jottei jouduta konkursseihin ja niiden myötä eläinten pakkolopetuksiin.

Jos eläinten pakkolopetuksiin joudutaan kesken vuotta, menetetään niiden koko arvo. Tilojen yrittäjät menettävät samalla kaiken, tarhojen työntekijät työpaikkansa.

Kalajokiset tarhaajaveljekset Tapio, Mika ja Timo Manninen sekä kalajokinen tarhaajaMatti Mäkelä ovat huolissaan tilanteesta. Mannisten tila kasvattaa suomalaisen turkistuotannon päätuotetta sinikettua, samoin Matti Mäkelä Lasse-veljensä kanssa.

– Korona pysäytti turkistilojen kassavirran kokonaan. On pystytty pitämään vain yksi kesä-heinäkuun turkishuutokauppa. Sinne tuli 50 ostajaa, kun normaalisti 500. Aasialaiset ostajat olivat poissa, koska eivät päässet lentämään paikalle. Turkiksia tuotteiksi jalostavat yritykset ovat pääosin Aasiassa, Tapio Manninen huomauttaa.

Korona-ajassa turkiskauppa ei ole liikkeissä käynyt, koska liikkeet ovat olleet kiinni. Se vähensi osaltaan turkishuutokaupan myyntituloksia. Siniketusta meni kaupaksi seitsemän prosenttia.

– Se ihmetyttää, kun muita yrityksiä tuetaan nyt pahimman yli, muttei meitä. Jokaisen merkittävän korona-avustuksen ehdoissa lukee, ettei alkutuotannolle, Timo Manninen toteaa.

Kalajoella lopetti viime vuonna yksi tarha, tänä vuonna jo kaksi ja lisää on lopettamassa.

– Jos saataisiin avustusta eläinten ruokkimiseksi jouluun saakka, muista kuluista selvittäisiin, Matti Mäkelä pohtii.

– Rehuja eläimille ei saa velaksi. Se on tuomassa konkurssit, Tapio Manninen painottaa.

Eläimiä ei voi jättää ilman ruokaa. Pakkolopetetuista eläimistä on tulossa jätettä, koska niiden turkit eivät ole kesken vuotta kehittyneet.

Yksittäisellä tilalla voi olla jopa kymmenentuhatta turkiseläintä tai enemmänkin.

Kun muut suomalaiset yritykset olivat kärsineet kaksi kuukautta koronasta, ne alkoivat saada avustuksia. Turkistilat eivät mitään. Korona pysäytti turkiskaupan maaliskuussa täysin. Turkisnahkojen hinnat olivat olleet alhaisella tasolla jo muutaman tuotantokauden.

Paikalliselle tilatasolle tuotuna se on tarkoittanut, että esimerkiksi neljän miljoonan euron liikevaihdossa ollut kalajokien turkistila on joutunut tyytymään viime vuonna 1,5 miljoonan tuloihin. Turkiksia on jäänyt myymättä odottamaan pakkasessa aikaa parempaa. Tänä vuonna tilat eivät pääse enää viime vuodenkaan tasoon, vaan tulot laskevat edelleen.

– Suomessa tuotetaan maailman parasta laatua. Se päättyy parhaimpiin ja kalleimpiin turkistuotteisiin. Kiinalainen massatuotanto on kuitenkin painanut myös meidän hintojamme.

Turkisten alentunut hintataso on vaikuttanut siihen, että lähes kaikki tarhat olivat viime vuonna tappiollisia. Tilakohtaisia eroja toki aina on.

Turkistilat eivät saa tuotantoonsa tukia niin kuin muu alkutuotanto. Vuonna 1976 isänsä Erkki Mannisen tarhalla 16-vuotiaana aloittanut Timo Manninen muistaa yhden historiallisen poikkeuksen.

– 1990-luvun lamassa Esko Ahon hallitus myönsi turkistiloille avustuksen, jotta päästiin pahimman yli. Ala maksoi sen valtiolle takaisin verotuloina takaisin kolmessa vuodessa, hän kertoo.

Mika Manninen arvioi, että jos nyt päästään pahimman yli, turkisala on Suomessa palaamassa kannattavaksi vuoden, kahden sisällä. Syynä on ylituotannon nopea leikkaantuminen korona-ajassa Kiinassa.

– Se tiedetään, että tarhojen velkoja ei makseta muuta kun tarhauksella. Siksi meidän pitäisi nyt päästä pahimman yli, Mika Manninen huomauttaa.

– Jos turkisnahat ovat myymättä, ne ovat myös ostamatta, Timo Manninen toteaa.