Pääkirjoitukset

“Jäitä hattuun kevätkulotuksessa“ - Ismo Kunelius ihmettelee pääkirjoituksessaan, miksi piha-alueiden ojanpientareita ja tienvarsia pitää riskinkin uhalla polttaa

Kevät on maastopalojen aikaa. Tämäkään toukokuu ei tuo siihen tilanteeseen poikkeusta, sillä viime aikoina olemme saaneet lukea lukuisista maastopaloista johtuneista hälytyksistä Kalajokilaaksossa.

Tätä kirjoitusta luettaessa maahan on saatu kuivan kauden jälkeen myös vettä taivaalta. Sääennusteen mukaan sateisia päiviä riittää vielä loppuviikkoon saakka, mutta lämpimät ja kuivat säät palaavat pian.

Ihmisten kevättyöt ovat ylivoimaisesti suurin syy toukokuun selkeään maastopalojen tilastopiikkiin. Kotitarvekulotus ja roskien polttaminen työllistävät pelastuslaitosta vuodesta toiseen, vaikka riskit ovat tiedossa.

Kuiva heinä ja roskat syttyvät helposti, mutta saattavat sammua vaikeasti. Tänäkin keväänä tuli on riistäytynyt kulottajien käsistä jo usealla Kalajokilaakson paikkakunnalla.

Lisäksi maastopalot lähtevät liikkeelle turhan usein nuotioista. Tupakantumpillakin on saatu aikaa mittavia vahinkoja.

Kun puhutaan kulotuksesta, on hyvä muistaa, että ammattilaisten tekemällä metsän- ja luonnonhoidollisella kulotuksella on vissi ero kevätpihojen roskien polttamisen kanssa.

Näistä kahdesta juuri yksityisten ihmisten kevätsiivoustulet ovat se yleisempi maastopalon aiheuttaja. Varsin usein avotulta on sytytelty myös metsäpalovaroituksen tai ruohikkopalovaaran aikaan.

Kulottaminen on vanha suomalainen tapa, mutta ei voi kuin ihmetellä, miksi piha-alueiden ojanpientareita ja tienvarsia pitää riskinkin uhalla polttaa. Myös puutarhajätteet pystyy vallan mainiosti hävittämään muillakin tavoilla kuin polttamalla.

Monesti harmittomasta kevätpuuhasta on paisunut iso harmi.

Tällä viikolla luin erään toisen maakunnan julkaisusta uutisen kulotuksesta, josta tuli oli levinnyt asuinrakennukseen. Talo tuhoutui palossa täysin.

Näitä nähdessä tulee väistämättä mieleen yksi kysymys: kannattiko?