Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Susi herättää ihmisissä monia tunteita. Sutta pelätään, kunnioitetaan ja välillä myös vihataan.

Lapsuudesta moni meistä muistaa sadut, joissa iso paha susi on yrittänyt syödä niin Punahilkan isoäidin kuin kolme pientä porsasta. Saduissa kuitenkin on onnellinen loppu toisin kuin tosi elämässä, jossa suden raatelemaksi joutunutta koiraa tai lammasta ei pelasta mikään.

Ihmisten huoli ja pelko kotieläinten ja lasten turvallisuuden puolesta on aiheellinen ja otettava tosissaan.

Olen saanut lyhyen ajan sisällä useita yhteydenottoja alueemme susiongelmaan liittyen. Havainnot susilaumoista ihmisten kotien läheisyydessä ja kuvat kuoliaaksi raadelluista metsästyskoirista saavat surulliseksi, mutta myös kysymään mitä voisimme tehdä tilanteen korjaamiseksi, ennen kuin tapahtuu jotain vielä pahempaa.

Suurin ongelma ei ole susikannan koko, vaan susien käyttäytymisen muutos. Esimerkiksi Haapaveden kaupungin päätös ottaa käyttöön koulukuljetukset lisääntyneiden susihavaintojen vuoksi kertoo siitä, etteivät sudet pelkää enää ihmistä.

Susi toki kuuluu metsiimme, mutta ei missään nimessä ihmisten takapihoille.

Yksi ratkaisu olisi sallia suden kannanhoidollinen metsästys, jolla voisimme ennalta ehkäistä susien aiheuttamia petovahinkoja. Metsästys olisi tarkoin perusteltua, säädeltyä ja valvottua, eikä se vahingoittaisi tarpeettomasti susikantaa.

Toisaalta lupakäytäntö yksittäisen vaaralliseksi todetun ”häirikkösuden" lopettamiseksi tulisi olla nykyistä nopeampi ja sujuvampi, jotta akuuttiin tilanteeseen voidaan reagoida välittömästi. Digitalisaatiota voidaan varmasti hyödyntää lupa-asioissa tehokkaammin kaikkien osapuolten oikeudet turvaten.

Viikko sitten eduskunta keskusteli Metsästäjäliiton, MTK:n ja metsästyskoirajärjestön edustajien luovuttamasta kansalaisaloitteesta suden kannanhoidollisesta metsästyksestä. Myös maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä on perustanut työryhmän selvittämään kannanhoidollinen metsästyksen edellytyksiä.

Asiat eivät ole mustavalkoisia ja siksi on hyvä, että me lainsäätäjät ja päättäjät perehdymme huolellisesti faktatietoihin ja kuulemme asiantuntijoita ennen varsinaista päätöksentekoa. Suden suojelua määräävää luontodirektiiviä tulee voida kansallisella tasolla soveltaa ihmisten ja kotieläinten turvallisuuden takaamiseksi.

Nyt on tärkeää kuunnella myös alueemme ihmisiä ja metsästäjiä, jotka elävät tänäänkin susien ympäröiminä ja joille susi näyttäytyy aivan eri valossa kuin city-ihmisille Helsingin keskustassa. Suden karkottamis- ja metsästyspäätöksiä on kyettävä tekemään nopeasti, kun suden esiintymistä ihmisasutuksen läheisyydessä havaitaan.

Omassa perheessäni on harrastettu metsästystä vuosikymmeniä ja itsekin suoritin metsästäjätutkinnon viisi vuotta sitten yhdessä kahden nuoremman poikani kanssa. Metsästys ei ole huvin vuoksi tappamista vaan riistanhoitoa, johon kuuluu olennaisena osana kaiken elollisen kunnioittaminen ja varjeleminen.

Se on hiljentymistä kauniin luontomme keskellä. Luonnon, jonne myös susi erämaiden uljaana petoeläimenä kuuluu.

Katja Hänninen

Kansanedustaja (vas.)

Raahe

Eduskunnan eräkerhon jäsen