Paikallisuutiset

"Missä on oikeudenmukaisuus?" – Seija Pulli-Marjakangas vastaa Ylivieskan seudun kansalaisopiston apulaisrehtoria koskevaan uutisointiin

Kalajaska otsikoi elokuussa artikkelin "Apulaisrehtori vaatii korvauksia yli 2 600 ylityötunnista". Oikaistaanpa aluksi perustavaa laatua olevat asiavirheet. Kyseessä ei ole ylityötunnit vaan lisätyö. Lisätyössä korvaus maksetaan vain ja ainoastaan ns. tunti tunnista. Kaupunginhallitukselle lähetetyssä oikaisuvaatimuksessa vaaditaan korvamaan allekirjoittaneelle asianmukaisesti tehdystä lisätyöstä, ei yli 2 600 ylityötunnista.

Olen toiminut apulaisrehtorina muutamien kuukausien rehtorijaksoja lukuun ottamatta yli 30 vuotta tehtävänkuvaustani noudattaen. Jokainen ymmärtää, että esihenkilöni (= opiston rehtorit) ovat olleet koko ajan täysin selvillä oppilaitoksemme toiminnan sisällöstä ja työtilanteesta. Lisätöistä ei ole koko työurani aikana kukaan rehtoreista tehnyt erillisistä viranhaltijapäätöstä, vaan asioista on sovittu keskustellen, joten suullinen sopimus lisätöiden tekemisestä on sivistyspalveluissa vakiintunut käytäntö. Kaupunginhallitukselle jättämääni oikaisuvaatimukseen sisältyi sivistysjohtajan lausunto liitteenä, jossa myös tämä asia tulee täysin selkeästi esille.

Olen 2005–2022 välisenä aikana lähettänyt kaupunginhallitukselle ainakin 23 kpl opiston henkilöstötilanteeseen liittyvää selvitystä: täyttölupa-anomuksia, henkilöstöesityksiä, lausuntoja kansalaisopiston työtilanteesta vertailutietoineen vastaavan kokoisista opistoista (kopiot dokumenteista hallintojohtajalla).

Jokainen ilman täyttölupaa jäänyt virka/toimi tarkoittaa sitä, että jonkun on nekin työt tehtävä. Mikäli täyttöluvat olisi saatu, työaika-asiat olisi saatu normalisoitua. Myös kansalaisopiston oppilasyhdistys kävi aikanaan kaupunginhallitukselle ilmaisemassa huolensa opiston työkuormasta. Esitykset ja selvitykset ovat jääneet tuloksettomiksi. Verrokkikuntiin nähden opisto on toiminut liki puolet pienemmällä henkilöstömäärällä = kaupunki on suunnitelmallisesti säästänyt.

Syytä on palauttaa mieleen myös se, että opistossa annettu tuntimäärä oli pitkään sidottuna kaupungin saamaan valtionosuuteen = rahaan, jolla opetusta järjestetään. Väkiluvun kasvaessa, väestön ikääntyessä ja kuntien talouden kaventuessa valtionosuuden menetyksiin ei ole ollut eikä ole varaa.

Aktiivisessa ja omatoimisessa työtuntien kirjaamisessa olen noudattanut vain ja ainoastaan saamaani ohjetta ja tuntiselvitykset ovat toimitettu asianmukaisesti rehtorille ajallaan.

Vaikka viime vuosiin on sisältynyt lisäksi paljon poikkeavaa: koulujen, muiden opetustilojen ja toimistotilojen homeongelmia lukuisine muuttoineen, kuntaliitosselvittelyä, opistojen yhdistymisselvittelyjä, uusien tilojen suunnittelua ja käyttöönottoa ja päälle päätteeksi valtavasti lisätöitä teettänyt korona-aika, työ kaikkinensa on ollut ihanassa työyhteisössä innokkaiden opiskelijoidemme ja taitavien tuntiopettajiemme kanssa mukavaa, josta olen kiitollinen.

Yhteenvetona: en ole tehnyt ylitöitä vaan lisätöitä, lisätöistä on sovittu rehtorin kanssa, selvitykset työtunneista on toimitettu ajallaan, omatoiminen kirjanpito on tehty annettujen ohjeiden mukaan, koska kaupungilla ei ole ollut toimivaa tuntikirjausjärjestelmää, apua työkuormani tasaamiseksi ja normalisoimiseksi on pyydetty lukemattomia kertoja, mutta tuloksetta ja sivistysjohtajan lausunto asiaan oli jo oikaisuvaatimuksen liitteenä.

Päättäjällekin historiaan perehtymisestä on enemmän hyötyä kuin täydellisestä latinan kielen taidosta, joka sekään ei ole turhaa.

Seija Pulli-Marjakangas

Ylivieska