Kolumnit

“Kunnat tarvitsevat sote-asemansa“, muistuttaa Hanna-Leena Mattila Eduskunnasta-kolumnissaan

Säätytalolta kuuluu kummia. Hallitusta parhaillaan muodostava Petteri Orpo kertoi yllättyneensä tiedosta, jonka mukaan sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksesta puuttuu miljardi euroa.

Miljardiyllätykselle löytyy kyllä selitys: puuttuvat eurot juontuvat aika lailla sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön muita suuremmista palkankorotuksista. Viime syksynä hoitajaliitot kertoivat hoitajapulan ratkeavan paremmilla palkoilla ja sellaiset ne saivat.

Normaaliolosuhteissa hyvinvointialueiden tulisi sopeuttaa kustannukset valtion rahoitukseen esimerkiksi maltillisten palkankorotusten ja henkilöstön saatavuutta turvaavien toimien avulla.

Aito huoli kuitenkin on, että hyvinvointialueet eivät kykene hillitsemään menojaan. Siksi on väläytelty hoitajamitoitukseen ja hoitotakuuseen puuttumista.

Muut keinot menojen kasvun hillitsemiseksi ovatkin meille maakunnan ihmisille tuttua keskittämispolitiikkaa. Yllätyksettömästi nimittäin huhutaan Säätytalolta, että kokoomus on valmis karsimaan nykyistä julkisen puolen palveluverkostoa ja siirtämään palveluja merkittävästi yksityisille terveyden- ja sosiaalialan yrityksille ja etäpalveluihin.

Me keskustalaiset pärjäsimme aluevaaleissa, sillä lupasimme ihmisille, että joka kunnassa säilyy vähintään yksi sote-piste.

Puolueissa ja niiden aatteissa on eroja. Keskustan mielestä keskittämisen tie ei ole hyvä tie sote-asioissa.

On kansantalouden kannalta järkevämpää panostaa matalan kynnyksen palveluihin, joissa tavoitetaan mahdolliset terveyspulmat siinä vaiheessa, kun ne ovat vielä helpommin ja edullisemmin hoidettavissa. Jos palvelut karkaavat kauas, nousee kynnys korkeammalle hakeutua avun piiriin.

Uudet hyvinvointialueet ovat toimineet vasta neljä kuukautta. Niitä haastavat sairaanhoitopiireiltä ja kunnilta periytyneet ongelmat, kuten alimitoitettu budjetti, koronan hoidosta kasvaneet hoitojonot sekä historiallisen vaikea hoitajapula. Näiden ongelmien ratkominen on haasteellista samaan aikaan, kun käynnistetään uutta tapaa järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja.

Vaikka ymmärrämme tämän, on meillä oikeus odottaa asianmukaista palvelua ja sitä tunnetta, että meistä huolehditaan. Siksi maksamme veroja.

Ennen vaaleja kaikki puolueet julistautuivat lähipalveluiden ystäviksi. Me keskustalaiset tulemme seuraamaan, että tulevan hallituksen edustajat pitävät lupauksensa ja osoittavat hyvinvointialueille riittävät resurssit ratkoa henkilöstön riittävyyteen ja hoitojonojen purkamiseen liittyvät pulmat.

Vaalien jälkeen nähdään, kuinka moni tarkoitti sitä.

Kirjoittaja on keskustan kansanedustaja Raahesta