Paikallisuutiset
Huumekoukusta irtaantunut Kalajokilaakson alueella asuva nainen viehättyi päihteistä jo lapsena – 18-vuotiaana äitinä piikitti itseään päivittäin: "Aine menee lapsen, turvallisuuden, moraalin ja kaiken muun edelle"
Huumeita käyttänyt nuori nainen sai apua, pääsi hoitoon ja on vertaisryhmien tuen avulla nyt puhdas ja kuivilla
Laura joi ensimmäisen kerran ala-asteikäisenä lapsena, ja jäi heti 12-vuotiaana kiinni humalahakuiseen juomiseen.
– Heti ensimmäisellä kerralla tuntui, että olen löytänyt jotain sellaista, mikä on mun juttu. Nyt ajattelen, että minulla on ollut tämä sairaus jo lapsena, ennen kuin aloin juomaan. Mun kohdalla tämä on vahvasti geeneissä, mutta omilla valinnoilla on ollut paljon tekemistä sairauden etenemisen kannalta, Laura (nimi muutettu) kertoo.
Yläasteaika meni juoden vähintään jokaisena viikonloppuna. Mukaan tulivat yksittäiset lääke- ja kannabiskokeilut.
Juominen katkesi, kun Laura tuli nuorena raskaaksi, mutta lapsen ollessa muutaman kuukauden ikäinen, juominen taas alkoi. Hän voi psyykkisesti huonosti ja pääsi hoitoon psykiatriselle osastolle, mutta siinä vaiheessa avo-osaston lomat menivät juoden ja poltellen.
Yrittäessään opiskella olivat alkoholi ja pilven polttaminen jatkuvaa. Satunnaisesti hän käytti muitakin aineita.
Täytettyään 18 vuotta Laura tutustui toisella paikkakunnalla uusiin ihmisiin ja koviin huumeisiin, eikä mennyt kauan, kun suonensisäiset olivat käytössä päivittäin. Sen jälkeen hän ei ollut pitkään aikaan tekemisissä lapsensa eikä perheensä kanssa.
– Siitä alkoi erilainen jakso. Vaikka päihdeongelmani oli ollut jo lapsesta, pohjalle meno oli raju ja nopea. Koko ajatusmaailma kääntyi toisenlaiseksi. Aine menee lapsen, turvallisuuden, moraalin ja kaiken muun edelle.
Mukana oli vääriä ihmisiä, turvattomuutta ja vaaratilanteita. Addiktiosairauden luonne on sellainen, että huumeesta tulee pakkomielle.
Ennen Laura luuli, että huumeiden käytössä oli jotain hienoa, mutta nyt hän tietää, ettei siinä maailmassa, huumeiden käytössä eikä narkomaanin elämässä ole mitään ihailtavaa, eikä siellä ole minkäänlaista luottamusta eikä veljeyttä.
Kovien aineiden käyttäminen kesti lopulta kaksi vuotta ja aika sisälsi monia rankkoja kokemuksia. Lopulta Laura joutui pohjakosketukseen ja oli kasvotusten oman tilanteensa kanssa. Terveys, ihmissuhteet ja turvallisuus olivat menneet, ja hänen psyykensä oli hajalla. Entinen elämäntapa olisi todennäköisesti johtanut hyvin pian kuolemaan. Hän tuli ajatelleeksi, että kaikilla pahasti huumevelkaisilla on joskus ollut vain ne ensimmäiset isommat huumevelat, jotka hänellä nyt oli.
Avun tarpeen tunne tuli yhtäkkiä voimakkaana, vaikka aiemmin hän ei oikeastaan koskaan ollut yrittänyt lopettaa. Laura palasi kotipaikkakunnalle, mutta oli turhautunut, kun mikään ei muuttunut. Pakkomielle oli niin kova, ettei hän voinut olla ilman huumeita.
– En pystynyt enkä osannut elää elämää. Pelkäsin oman mielenterveyden puolesta. Muistin yhden etsivän nuorisotyöntekijän, joka oli aiemmin ottanut yhteyttä. Viesti oli pakko laittaa heti, muuten en olisi sitä laittanut ollenkaan. Se ihminen auttoi, varasi tarvittavia aikoja, vei minut lääkäriin, tuli hakemaan pihasta ja oli tukena vastaanotoilla. Yksin en olisi osannut, en tiennyt mistä saisin apua.
Oman lopettamisen halun ja etsivän nuorisotyöntekijän tuen avulla Laura pääsi kaksi vuotta sitten kolmeksi kuukaudeksi niin sanottuun Myllyhoitoon, joka oli naisille suunnattu. Siellä addiktiosairauden hoito pohjautui muun muassa samoihin 12 askeleen ohjelmaan ja vertaistukeen, kuin Nimettömät Narkomaanit -ryhmissä. Ohjelmasta ja vertaisryhmistä tuli apuvoima omaan irtautumiseen.
Tällä hetkellä Laura on ollut kokonaan kuivilla puoli toista vuotta, ilman aineita ja alkoholia. Toipumisen alussa hänen piti opetella kaikki arkiasiat, perusarjenhallinta ja päivärytmi. Avun saamisen jälkeen on sattunut kaksi päivän mittaista retkahdusta, joiden jälkeen hän pääsi kriisijaksolle päihdekuntoutukseen. Viimeisestä retkahduksesta on nyt yksi ja puoli vuotta.
– En olisi puhtaana ilman vertaistukea ja näitä ryhmiä. Olen tosi kiinnittynyt ryhmiin. Kokoontumiset ja ohjelman työstäminen ovat pitäneet minut puhtaana, ja olen saanut kokonaan uuden elämän. Saan olla äiti lapselleni, ja olen saanut muutkin perhesuhteet takaisin.
Nimettömien Narkomaanien sekä Nimettömien Alkoholistien kokoontumisten lisäksi Laura voi pitää vertaistukeen aina yhteyttä, ja ryhmien yksi tukilauseista onkin ”tänään et ole yksin”.
– Sen olen saanut huomata. Hyväksyntä ja rakkaus mitä saan täällä, on jotenkin helpompi ottaa vastaan. Muualla on aina vähän ulkopuolinen tunne.
Kahdentoista askeleen ohjelma toimii Lauralla vastalääkkeenä addiktiolle, mikä on paljon enemmän ja muutakin kuin huumeiden käyttäminen. Hänelle toipumisohjelma on koko elämänhallinnan apu, se on elämänmittainen, eikä vain suoritettava jakso. Siihen sisältyy paljon itsetutkiskelua.
Hänelle tärkeää ryhmässä ovat hyväksyntä, rehellisyys ja toisten tuki. Kaikki ovat samalla viivalla. Ryhmässä toimiminen ja ohjelman kanssa työskenteleminen vahvistavat ja ovat välttämättömiä hänen puhtaana pysymiselleen.
NA:n tekstit ovat hengellisiä, mutta eivät uskonnollisia, ja ne sopivat kaikille elämänkatsomuksesta riippumatta.
– Minulle korkein voima, mistä siinä puhutaan, on tällä hetkellä juuri se oma toipumisohjelma ja toipuvien ryhmän antama tuki. Se on minua suurempi ja voimakkaampi, ja myös addiktiota voimakkaampi. Siitä saa tosi turvallisen tunteen.
Yksi tärkeimmistä asioita, mitä Laura on saanut huumeista ja alkoholista irtauduttuaan, on vapaus. Vapaus pakkomielteestä ja huumeista, sekä turvallisuuden ja luottamuksen tunne. Hän on tutustunut itseensä oltuaan lapsesta asti jotenkin hukassa. Ennen hän ei ole ollut kunnolla kosketuksissa sisimpänsä kanssa, mutta osaa nyt olla itsensä ystävä, eikä hänen tarvitse koko ajan tuntea vihaa.
Toipumisessa Lauran vahvuuksia ovat olleet oma halu toipua sekä sitoutuminen itsensä hoitamiseen ja ryhmätapaamisiin. Tärkeitä ovat myös myötätunto itseä ja muita kohtaan. Itsestään ja toisista välittämistä hän on saanut oppia ryhmässä.
– Viime aikoina omat tunteet ovat tulleet takaisin ja olen tuntenut jälleen sellaista ihmisyyttä. On ihana tuntea taas.
Nyt Laura pyrkii elämään päivä kerrallaan, ei eilisessä eikä huomisessa.
Toipuminen ei ole ollut helppoa. Varsinkin aluksi oli todella raskasta, mutta NA:n ohjelma on antanut hänelle siihen työkalut. Elämän ongelmat eivät lopu siihen, kun käyttäminen loppuu, ja seuraukset hänen on kannettava. Hyvien tunteiden lisäksi nousee myös vaikeita tunteita, joita hän ei turtana ollessaan ole tuntenut.
– Kannan tätä sairautta lopun elämäni. Se tarkoittaa, että voidakseni hyvin ja pysyäkseni puhtaana, hoidan itseäni koko elämän.
Tulevaisuus näyttäähyvältä. Laura saa olla mukana lapsensa elämässä koko ajan enemmän. Varsinaisia haaveita hän ei vielä osaa ajatella, mutta tietää että parempaa on tulossa.
Vertaistuen ohella kontaktit päihdehoitoon jatkuvat, ja joskus myöhemmin hän toivoo pääsevänsä terapiaan käsittelemään addiktiosairauden taustalla olevia asioita ja kokemuksiaan.
Tällä hetkellä Laura korottaa peruskoulun arvosanoja ja on saanut hyviä numeroita kursseista. Kevään yhteishaussa hän aikoo hakea mahdollisesti hoitoalalle.
– Haluan olla ihmisten kanssa tekemisissä. Tulevaisuuden haaveet ovat vielä aika auki, mutta ehkä joskus haluan opiskella enemmänkin ja tehdä työtä, jonka avulla voin auttaa muita, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa kuin itse olen ollut.
Aihepiirin arkaluontoisuuden vuoksi emme julkaisen haastatellun oikeaa nimeä ja asuinpaikkaa.
Erilaisia vertaisryhmiä ja -palveluita
Nimettömät Narkomaanit: Ylivieska: NA-Yhdessä: ke klo 18, Mielikkitalo, Katajistonkatu 10; Nivala: NA-Mahdollisuus: to klo 19, Kalliontie 22; Muun Suomen ryhmät sekä tietoa: www.nasuomi.org.
Nimettömät Alkoholistit: Ylivieskan AA-ryhmä: ti ja to klo 19, Mielikkitalo, Katajistontie 10; Nivalan AA-ryhmä: su klo 12, Kalliontie 22; Kalajoen AA-ryhmä: ma klo 19, Seurakuntatie 1; www.aa.fi.
Al-Anon-ryhmä, Vertaistukea alkoholiongelmaisen läheisille: Ylivieskassa kuukauden toinen torstai klo 18, Mielikkitalo, Katajistonkatu 10; www.al-anon.fi.
A-klinikka: Ammatillisia ja monipuolisia päihde- ja mielenterveyspalveluja, liittyen esimerkiksi alkoholiin, huumeisiin, lääkkeisiin tai pelaamiseen. Palveluja myös läheisille.
A-klinikka toimii Peruspalvelukuntayhtymä Kallion yhteydessä.
A-klinikkasäätiön Päihdelinkki-verkkopalvelu tarjoaa tietoa ja tukea päihteistä ja riippuvuuksista: www.paihdelinkki.fi
Mistä kahvipöydissä juuri nyt puhutaan?
Paikallisuutiset
