Pienin askelin kohti parempaa työpäivää

Kalajaskan Hyvinvointia hämärään -juttusarjassa etsitään erilaisia tapoja fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin ylläpitoon, kun arki on hektistä ja pimeys väsyttää. Kun talvi alkaa taittua kevään puolelle, on hyvä hetki tarkastella omaa arkea kokonaisvaltaisesti ja luoda uusia tapoja oman hyvinvoinnin tueksi. Työelämä on osa-alue, joka jää helposti hyvinvointikeskustelussa sivurooliin.

Hyvinvoinnista puhuttaessa katse kääntyy usein vapaa-aikaan, palautumiseen ja elämäntapoihin. Silti suurin osa arjesta rakentuu työn ympärille. Vietämme työpaikoilla valtavan osan elämästämme ja työn vaikutukset kulkevat mukanamme myös vapaa-ajalle: mielialaan, jaksamiseen ja ihmissuhteisiin. Siksi omaa tilannetta olisi hyvä tarkastella säännöllisesti: mikä työssä kuormittaa, mikä antaa voimaa ja mihin voi itse vaikuttaa.

– Emme voi vain jäädä odottamaan, että yhteiskunta tai työnantaja tekisi meidän työoloistamme valmiiksi paremmat. Jokaisella meistä on myös oma rooli ja vastuu. Voimme vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten ajattelemme ja suhtaudumme asioihin ja miten kohtaamme toisemme, muistuttaa työnohjaaja ja työyhteisövalmentaja Niina Pyykkönen.

Käsitys työstä ja työhyvinvoinnista on muuttunut sukupolvien välillä. Aiemmin työ nähtiin ennen kaikkea velvollisuutena ja toimeentulon lähteenä. Nykyisin työn toivotaan tukevan myös muuta elämää, ei hallitsevan sitä. Pyykkönen pitää myönteisenä sitä, että ihmiset ovat nykyisin valveutuneempia oman hyvinvointinsa suhteen. Hänen mukaansa työhyvinvointia kuitenkin ymmärretään yhä liian kapeasti.

– Työhyvinvointi mielletään helposti esimerkiksi TYKY-päiviksi, vaikka se rakentuu ennen kaikkea arjen työssä. Vuorovaikutuksen, yhteistoiminnan tai jaksamisen haasteita ei korjata saunailloissa tai muissa vastaavissa tapahtumissa. Lisäksi sitkeä harhaluulo on, että työhyvinvointi on yhtä kuin, että työn pitäisi olla jatkuvasti kivaa, Pyykkönen toteaa.

Hyvinvointi ei ole pysyvä tila, joka saavutetaan vain kerran. Se on jatkuvaa tasapainottelua, jossa välillä mennään eteenpäin ja välillä joudutaan pysähtymään. Jos työasiat eivät jätä rauhaan edes vapaa-ajalla, keho ja mieli pysyvät jännittyneinä, rentoutuminen on vaikeaa ja muiden seura ei enää houkuttele, voi kuormitus olla kasvanut liian suureksi.

Tilanteeseen ei kuitenkaan tarvitse herätä vasta kriisissä. Pyykkönen muistuttaa, että oma tilanne kannattaa ottaa tarkasteluun jo silloin, kun asiat ovat pääosin hyvin. Siinä työnohjaus voi toimia myös keinona vahvistaa ja ylläpitää työkykyä.

– Liikkeelle voi lähteä yksinkertaisista kysymyksistä: Mitä minulle kuuluu ja olenko tyytyväinen nykytilanteeseen? Mitkä asiat sujuvat hyvin ja mistä haluan pitää kiinni? Entä mikä ei suju? Tai jos kaikki on nyt hyvin, niin miten tätä hyvää voisi ylläpitää? Utelias ja avoin suhtautuminen omaan tilanteeseen tukee myös työssä jaksamista, Pyykkönen sanoo.

Työhyvinvointi ei synny suurista elämänmuutoksista, vaan pienistä arjen valinnoista. Tauot, työn rytmittäminen ja selkeys työssä ovat keskeisiä. Pyykkönen nostaa erityisesti ajanhallinnan tärkeäksi arjen kivijalaksi. Kun työssä on jonkinlainen järjestys, tuo se hallinnan tunnetta ja mielenrauhaa. Aivan kaikkeen emme kuitenkaan aina voi vaikuttaa.

Pyykkönen korostaa, että oma ajattelu ja suhtautuminen vaikuttavat suoraan toimintaan ja sitä kautta myös hyvinvointiin.

– Se, miten ajattelemme ja suhtaudumme elämäntapahtumiin ja asioihin, vaikuttaa suoraan hyvinvointiimme. Voidaan tunnistaa, että tilanne on raskas ja moni asia tuntuu kurjalta. Silti voimme keskittyä huomaamaan myös hyvää. Tämä ei tarkoita toksista positiivisuutta vaan energian suuntaamista oleelliseen, Pyykkönen muistuttaa.

Työelämä muuttuu nopeammin kuin koskaan, eikä kaikkea muutosta voi hallita. Siksi sopeutumiskyky korostuu.

– Aina emme voi hallita muutosta, mutta voimme opetella hyväksymään sen ja löytää keinoja sopeutua. Tässä auttaa se, että muutoksia tarkastelee mahdollisuuksien näkökulmasta, ei pelkästään negatiivisen linssin läpi. Sen sijaan, että mietimme, mistä muutos on pois tai miten se vaikeuttaa elämää, voimme kysyä, mitä se voi myös mahdollistaa, Pyykkönen sanoo.

– Kehittyminen vaatii myös rohkeutta haastaa itseään ja hakeutua tilanteisiin, joissa oppii uutta. Yhtä tärkeää on pysähtyä arvioimaan omia kokemuksia, sitä, mikä toimii, mikä ei ja mitä voi tehdä toisin, Pyykkönen summaa.