Kolumnit

Tapulin juurelta: Aulassa kahvitermari ja jännitys – Pian nuoret hyppäävät lakki päässä tuntemattomaan

Olen ollut tällä ja viime viikolla lukiolla pitämässä abistoppia, eli istunut koesalin ulkopuolella aulassa kahvitermarin, karkkikipon ja kuuntelevan korvan kanssa.

Nuoret ovat saaneet kokeesta tullessa tulla kertomaan, miten meni, mitkä tehtävät olivat helppoja ja taivastelemaan vaikeampien tehtävienälyttömyyttä. Osa on ollut tosi tyytyväisiä suorituksiinsa, osa taas on puolestaan jännittänyt, että tuleekohan koe menemään läpi ja mitä sitten tapahtuu, jos ei menekään.

Joillekin tavoitteena on saada mahdollisimman hyvät arvosanat, toisille taas riittää hyvin se, että pääsee vain läpi. Paljon on saanut kuulla myös tulevaisuuden suunnitelmista ja jännitystä siitä, jos ei pääsekään siihen jatko-opintopaikkaan, mihin haluaisi päästä.

Vaikka jokin asia lähitulevaisuudessa saattaakin jännittää tai pelottaa, sen toisella puolella voi olla vastassa vaikka mitä uutta ja positiivista.

Vaikka ylioppilaskokeiden merkitys onkin ehkä hieman muuttunut vuosien takaisesta, ovat ne edelleen merkittävä käännekohta nuoren elämässä. Lakin päähän saatuaan nuoret usein viimeistään aloittavat oman itsenäisen elämänsä ja lähtevät jatko-opintoihin tai töihin toiselle paikkakunnalle. Arjen rutiinit muuttuvat, eikä kaikkia samoja tuttuja kasvoja välttämättä enää näekään päivittäin. Se voi olla kuin hyppy tuntemattomaan.

Tämä hyppy tuntemattomaan kuitenkin on usein ihmiselle ihan hyväksi. Siitähän pian koittava pääsiäinenkin meille kertoo: vaikka jokin asia lähitulevaisuudessa saattaakin jännittää tai pelottaa, sen toisella puolella voi olla vastassa vaikka mitä uutta ja positiivista.

Mari Hevosmaa,

Ylivieskan seurakunnan nuorisotyönohjaaja