Paikallisuutiset

Ylivieskan Niemelänkylällä draamaa, ravia ja kädentaitajia – Kylä joen kahta puolta kasvaa ja laajenee

Niemelänkylä sijaitsee noin viiden kilometrin päässä Ylivieskan keskustasta länteen Kalajoen molemmin puolin.

Toukokuun puolessa välissä Niemelänkylän peltoaukioilla on useimmiten peltotyöt täydessä vauhdissa. Nyt traktoreita näkyy vain harvakseltaan, ilma on kylmä ja sade tulee vuorotellen vetenä ja lumena. Kesä antaa vielä odottaa itseään.

Hiljainen on kylätie ollut tänä keväänä muutenkin, mutta nyt hetkeksi avautuneet koulut ovat lisänneet liikennettä. Kylällä on kaksi omaa koulua, Niemelän ja Rannan koulut.

Niemelän koululla käy tavallisesti kuhina myös kesäaikaan, kun samassa pihapiirissä oleva kesäteatteri aloittaa esityksensä.

Tänä kesänä esityksiä ei poikkeusolojen takia tule. Kesäteatterin uudella katsomolla olisi ollut tänä kesänä kymmenvuotisjuhlavuosi, mutta näyttelemisen historia kylällä yltää paljon kauemmas.Timo Takalo on Niemelänkylän Kylänäyttelijät ry:n perustajajäsen. Hänen vaimonsaJohanna nauraa olleensa mukana vasta pari vuosikymmentä.

– Olemme usein ajatelleet, että välikesä mahdollistaisi kiertelemisen kesällä muiden paikkakuntien teattereissa, joihin emme koskaan pääse. Nyt on aikaa, mutta suurimmalla teattereista osalla esityksiä ei ole. Niillä, jotka ovat harjoitelleet esityksen, näytökset siirtyvät syksyyn ja sisätiloihin. Vielä ei tiedä, kuinka isot vieroitusoireet tämä kesä vielä eteen tuo. Tekemistä varmasti löytyy, mutta kaipuu harjoitteluun ja esityksiin on kova, Takalot sanovat.

Koulu on kylällä yleensä harrastamisen keskus ja Niemelän koulun kellarista löytyy Kutomatupa.Katri Sorvisto, joka on ollut mukana kunnostamassa tupaa harrastuskäyttöön kertoo, että tuvalla on jokainen saanut kutoa omaan tahtiin varauslistan mukaan, mutta yhteinen kokoontumispäivä on ollut tiistai. Silloin on kahviteltu, vaihdettu kuulumisia, pyydetty ja saatu neuvoja.

– Vaikka tilat eivät ole suuren suuret, olemme silti saaneet mahtumaan sinne kahdeksat kangaspuut ja pikkujouluissa meillä on parhaimmillaan ollut 17 ihmistä, joten hyvin olemme mahtuneet. Kutomatupa on kylän naisten oma harrastuspaikka, jossa jokainen tekee käsitöitä itselleen.

Tilat kunnostettiin vanhasta perunakellarista ja muista säilytystiloista vuonna 1998.

– Tartuimme lapion varteen ja laitoimme tilat kuntoon. Olemme hyvin itsenäisesti toimineet muutenkin, eikä meillä ole ollut ohjaajaa toiminnalle kuin ihan alussa. Olemme opastaneet toisiamme ja itse naiskotiteollisuuskoulun käyneenä ja käsitöistä innostuneena olen vähän kuin vahingossa saanut ohjaajan roolin kankaan rakentajana ja luojana.

Sorvisto on iloinen, että hänen toiveensa nuoremmista kankaan luojista on virinnyt tuvalla. Kun oma ikä lähentelee 90 vuotta, tuntuu hyvältä, että ohjaajan roolia alkavat vetää muutkin.

– Nuoremmat kyllä osaavat, kun vain rohkaistuvat. Se on tärkeää siksi, että perinteiset käsityötaidot siirtyvät eteenpäin, Sorvisto sanoo.

Maija Häivälä ei ole asunut Niva-Häivälässä vielä aivan viittäkymmentä vuotta ja sanoo hymyillen, että kylän asioista hän ei kaikkea tiedä eikä paljon ihmisiä tunne.

– Sen olen kyllä huomannut, että tänne on muuttanut paljon nuoria ihmisiä ja perheitä ja kylälle rakennetaan palon uusia taloja. Se on hyvä asia. Koulu on ollut koko minun aikani kylällä, se säilyy ja jatkuu edelleenkin. Sen kylän uudet asukkaat turvaavat.

Kylän muusta kehityksestä viiden vuosikymmenen aikana Häivälä mainitsee katuvalot ja pyörätien, jotka ulottuvat Niva-Aukiolle asti.

Häivälä on iloinen talon sijainnista laajan peltoaukeaman reunalla. Eristys ei ole isosti ahdistanut, mutta tilanne on kuitenkin uusi ja siihen tottuminen on vienyt aikansa.

– Olemme nauttineet kevään tulemisesta omissa oloissamme, kun on paljon avaruutta ympärillä, mutta nyt tuntuu jo, että kaipaa muitakin ihmisiä. Onhan tämä kevät varmasti opettanut meitä kaikkia. Enää ei tarvitse lähteä kaikkia pieniä asioita kylältä hakemaan, Häivälä nauraa ja suunnittelee, että pikkuhiljaa ehkä aloitetaan kokoontumiset ystävien kesken pienellä joukolla ulkona terassilla.

Hevoset ja ravirata kuuluvat tiivisti Niemelänkylän elämään. Joku on joskus sanonut, että Niemelänkylällä on enemmän hevosia kuin ihmisiä. Ravien aikaan se voi pitää paikkansakin, mutta nyt ravirata on autio.

Ylivieskan Hevoskeskuksella raviradan kyljessä sen sijaan käy huiske.Jenni Junno ja Krista Kulo tulevat hevosten kanssa maastosta lenkiltä.

Kulolle Hevoskeskus on työpaikka ja tärkeä tukikohta.

– Täällä on ratsastusharrastukselle hyvät puitteet, maneesi ja iso kenttä. Ympärillä tiiviisti toimivat ratsastusseurat mahdollistavat meille paljon kisoja ja valmennuksia, sieviläinen Kulo kertoo tyytyväisenä.