lauantai 27.11.2021 | 22:07
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Mielipide

Lukijalta: Törmälä – suolta myllylle energiaa

To 16.4.2020 klo 10:00 | päivitetty to 10:06

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

On monia paikkoja, joiden nimen maininta riittää kertomaan, missä ne ovat ja mitä niissä tapahtuu, mitä varten ne ovat. Sellaisia ovat esimerkiksi Ylivieskassa Joonaala, Huhmari ja Törmälä. Jokaiseen liittyy entisiä vaiheita, sanotaan historiaa eli tarina, joka on enemmän tai vähemmän totta.

Ja joskus tarina on totta ja sellaisena yliveto. Sellainen on Törmälän tarina.

Törmälällä on ollut viime vuosisadalla peräti kymmenen omistajaa. Toinen kummallisuus on se, että siellä on suoksi sanotulta ja nähdyltä alueelta otettu vesivoimaa, nykykielellä energiaa viereen rakennetulle myllylle.

Törmälän tila on Löytynperällä Sievin tien poskessa. Se on alaltaan vajaat 47 hehtaaria, josta metsää 40, suota 3,3 ja järvimäistä vesialuetta puolitoista hehtaaria.

Paikalla asui viime vuosisadan alussa Törmäsuutari. Seuraava omistaja oli Daavit Savela, joka muutti sukunimensä jostain syystä Hamariksi. Perheessä kasvoi kaksi tyttöä ja neljä poikaa.

Daavit vaakitsi, että pellonreunasta korkealle kohdalle oli korkeuseroa noin 13 metriä. Daavit arvioi, että suon vesialue oli ainakin neliökilometrin laajuinen ynnä korkeiden penkereiden rajaama. Mies päätti ottaa käyttöön luonnon tarjoavan mahdollisuuden. Ehkä hän oli katsellut paikkaa ennen kaupantekoakin.

Lisäämällä pengerrystä Daavit loi tekojärven, mutta ei ensisijaisesti ihailtavaksi, vaan suunnittelemansa myllyn vesivoimaksi! Vesivoimalan paikaksi luonto oli valinnut Härsinkosken, missä putous padosta oli suurin. Penkereiden teossa käytössä oli miesvoima ja asetettujen kiskojen varassa hevosten vetämä maa- ja kivivaunu.

Tarvittiin mylly ja sille edullinen energia. Se oli rohkea riskipäätös, kuten monilla vastaavilla yrittäjähenkisillä. Jyvämyllyn tarve myös Sievin ja Nivalan taloille oli ilmeinen.

Perheessä oli poikia ja palkattiin puolenkymmentä palkallista. Se oli vuonna 1909. Patoon ja rakentamiseen meni viisi vuotta. Kaksi kertaa keskentekoinen pato murtui, ja toisella kertaa kylän seuraväki jäi mottiin tulvan katkaistessa tien veden kuohuen edetessä Ypyänojaan ja Kalajokeen.

Padon murtautuessa osa Hamarin järveen tuomista piisameista pääsi tulvaveden mukana karkuun ja siitä alkoi seudulla luonnossa olevien piisamikanta. Lohi ja siika eivät tekojärveen sopeutuneet, mutta ruutanoita saataneen edelleen.

Samaan aikaan rakennettiin myllyä. Siihen tuli kaksi jauhokiviparia ja yksi räätikivipari, siis samoin kuin Helaalan myllyssä nähdään nytkin. Voimalaitos oli turbiinirakenteinen betonisine syöttöputkineen.

Käytössä vesivoima oli tehokasta. Kerrotaan yhden ison säkillisen, hehtolitran jauhamiseen meni viisi minuuttia. Mylly oli käytössä syksyin keväin ja ajoittain ohjattiin energia myllyn vieressä olleelle sirkkelisahalle.

Mukana asiantuntemusta oli tuonut tunnettu "itseoppinut rakennusmestari" Felix Hautamäki eli Hautamäen seppä. Sanottiin, ettei piirustuksia ollut, vaan ajateltiin ennen kuin tehtiin.

Daavit Hamari kuoli 1915. Jatkosta vastasi omistajaksi nimetty perheen Aimo-poika, joka myi yrityksen Erkki Visurille 1925 ja parin vuoden kuluttua tuli osakkaaksi Kustaa Visuri, joka myi sen myllyn rakentajille, Hamarin perheelle ja Kustaa Visurille 1927.

Ja taas mylly paloi. Niinhän kävi aikoinaan Helaalan myllyllekin.

Myllyn "paikan" osti Jaakko Pylväs, joka Suonvieren ja Villen ja Antin kanssa rakensivat myllyn uudestaan, mutta tuli poltti sen taas 1930-luvun alussa. Myllyn paikka oli vielä Ville Kallion omistuksessa, kunnes hänen perikuntansa myi sen Raahen suojeluskuntapiirille.

Asunnossa ovat tuolloin asuneet Kusti Leppikankaan ja Ville Niskasen perheet. Niskanen rakensi myllyn tulipalon jälkeen uudelleen. Ennen suojeluskunnan tuloa paikalle asui siellä vielä Joonas Löytynoja.

Uusi omistaja osti Anttilasta asuntoon lisärakennuksen. Nykyisessä taitaa olla vähän senaikaista seinää.

Sotien aikana Törmälässä oli puolustusvoimien koulutuskeskus ja Lapin sodan aikana evakossa lnarin kunnalliskoti. 1944 Törmälä lahjoitettiin Sotainvalidien Oulun piirille. Ylivieskan seurakunta osti paikan 1973 ja on kehittänyt sitä moneen otteeseen leiri- ja virkistyskäyttöön sopivaksi.

Sellaisena se on jättänyt monille ylivieskalaisille muistoja niin nuoruusajoista kuin koko elämänkaaresta. Tarina jatkuu...

Talouspäällikkö Jaakko Kankaan historiikin pohjalta (Sinapinsiemen-lehdessä 1974)

Oiva Luhtasela

Ylivieska

#