Kulttuuri

Katso upeat kuvat – Nivalalainen luontokuvaaja Jyrki Liikanen löytää tarpeeksi kiehtovia kohteita jokilaaksojen lähiluonnosta: Se ohikiitävä hetki

NivalalaisenJyrki Liikasen mielessä väikkyy kirkas kuva Kiljanjärven rannalta Reisjärvellä. On varhainen kesäaamu kotipihalla. Järvi välkehtii peilityynenä aamuauringossa.

Nuori koulupoika on juuri pukkaamassa puuvenettä järven pintaa halkomaan, kun kissa hyppää tuhdolle veneen laitaan nojaavan virvelin viereen. Se tietää, että kohta on kala-ateria tiedossa.

– Silloin tuntui, että paha maailma on todella kaukana.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Lapsuuden muistikuva kertoo paljon siitä, miksi luonto ja luontokuvaus kiehtovat Jyrki Liikasta. Järvimaisemassa kasvaneena hän ymmärtää luonnon merkityksen ihmisen henkiselle hyvinvoinnille.

Vaikka nykytekniikka mahdollistaa yhtä sun toista, hyvä luontokuva on yhä kuvaajan taidoista kiinni. Oikea paikka ja aika, valaistus ja se ohikiitävä hetki, jolloin sormi painaa kameran laukaisinta, ratkaisevat lopputuloksen.

Leijonanharja.
Leijonanharja. Kuva: Jyrki Liikanen

– Kuvatessa tuntee olevansa yhtä luonnon kanssa. Hienoimpia hetkiä olen kokenut, kun olen istunut kuvauskojussa puolitoista vuorokautta, ja taivas alkaa värjäytyä punaiseksi. Silmänurkassa näkyy liikettä, kun susi tulee näkyviin.

– Henki salpautuu, pulssi nousee, tuskin uskaltaa kameraa kääntää. Ja siinä pitäisi pystyä viileästi analysoimaan, miten sen parhaan otoksen saa otetuksi, Jyrki Liikanen kuvailee.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Haaveilijakarhu.
Haaveilijakarhu. Kuva: Jyrki Liikanen

Metsäpeura kuuluu hänen lempikuvattaviinsa. Synnyinseudulla Reisjärvellä ja Sievissä niitä pääsee kuvaamaan, kun tietää oikeat paikat ja ajankohdat.

– Viehtymys metsäpeuraan tuli kerran hirvijahdissa. Istuin repun päällä passissa suon laidalla, kun selän takaa traktoriuralta alkoi kuulua rapsetta. Kaksi valtavan kokoista hirvasta mahtavine sarvineen tuli aivan viereen, alle kymmenen metrin päähän. Se jäi iäksi mieleen.

Metsäpeurojen leviäminen Kalajokilaaksoon ilahduttaa Jyrki Liikasta.

– Se on hieno lisä alueen lajistoon.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Metsäpeurahirvas tiellä.
Metsäpeurahirvas tiellä. Kuva: Jyrki Liikanen

Lähiluonto riittää useimmiten Liikasen kuvauskohteisiin. Suurpetoja hän on käynyt kuvaamassa Kuhmossa ja muutaman reissun luontokuvaajien toiviomaisemissa Norjassa.

– Opittavaa riittää lähiluonnossakin loputtomiin. Esimerkiksi petolintuja alueella on niin, että hienoja kuvia kyllä saa.

Kevät, kesä ja alkusyksy ovat Liikasen mieluisimpia vuodenaikoja kuvauksessa. Aamuyön varhaisina hetkinä ja illalla auringonlaskun jälkeen valo on pehmeimmillään.

– Tykkään kuvata myös talvella ja pimeässä. Sillä voi erottautua tavallisesta keskipäiväkuvaajasta, hän naurahtaa.

Kotka laskeutuu.
Kotka laskeutuu. Kuva: Jyrki Liikanen

Valtaosa Jyrki Liikasen vapaa-ajasta menee joko kuvatessa tai kuvia käsitellessä. Kuvaus kiehtoo häntä myös siksi, että siinä ei koskaan ole valmis.

Vaikka valokuvauksen perustaidot ovat kantapään kautta opittuja, hän on myös kouluttautunut alalle. Lähiaikoina hän saa valmiiksi luontokuvaajan erikoisammattitutkinnon Keski-Pohjanmaan ammattiopistossa Kälviällä.

Opinnäytetyönä valmistettu yhteisnäyttely avautuu ensi kesänä Vetelin Taidekartanossa. Jyrki Liikasen näyttelyteema on Veden följyssä – veden silmin. Hän kuvaa siinä veden matkaa "syntysijoiltaan" eli lähteeltä aina mereen saakka. Ja mitä kaikkea vesi matkallaan kohtaa.

– Koko ikäni olen asunut, toiminut ja harrastanut alueen vesien äärellä. Kotitalo on ollut aivan järven rannassa, ja nykyinen asuinpaikka Nivalassa puolestaan on Malisjoen rantatöyräällä. Lapsuuden kotitaloon kuului sisälle aaltojen liplatus – myrskyn sattuessa vesi roiskui ikkunoihin asti.

– Nykyään ilmastomuutos saa aikaan sen että Malisjoen kosken kohina kuuluu taukoamatta makuuhuoneen ikkunoiden läpi "talvesta" huolimatta, hän kirjoittaa blogissaan.

Opinnoissaan hän on tutustunut myös videokuvaukseen. Siinä kehittyminen kuuluu tulevaisuuden haaveisiin.

– Jos vaikka saisi joskus tehtyä videoelokuvan luonnosta.

Ahma kelolla.
Ahma kelolla. Kuva: Jyrki Liikanen

Digikameroiden kehitys on avannut uuden maailman myös luontokuvaajille. Vaikka kuvamanipulaatiota ei luontokuvissa katsota hyvällä, kuvien käsittely on olennainen osa työtä.

– Pyrin kuvankäsittelyllä palauttamaan kuvaan mahdollisimman hyvin sen, miten silmäni näki kuvaustilanteen ja -hetken. Lisänä tietenkin taiteellinen näkemys.

Hän hankki opinnäytetyötään varten myös vedenalaiskuvaukseen tarvittavaa kalustoa. Sen mukana tuli myös yllätyksiä.

– Se on uskomatonta, miten keskellä erämaatakin vedessä näkyy kaikenlaista roskaa. Muovia tai vähintäänkin se oluttölkki, niitä on joka paikassa.

Huoli luonnosta on Jyrki Liikasen kaltaiselle tarkkailijalle omakohtainen.

– Pitäisi ymmärtää, että meille ei jää yhtään mitään, jos annamme luonnon tuhoutua. Vaikka oikeitakin asioita on tehty, pitkän ajan muutos menee huonompaan suuntaan. Huolenpito luonnosta ei ole keneltäkään pois.

Lisää Jyrki Liikasen upeita luontokuvia kalajokilaakso.fi-digilehdessä sekä osoitteessajyrkiliikanen.fi.

Jyrki Liikanen

Syntynyt Reisjärvellä vuonna 1963. Yrittäjä ja osakas Jiiri-ikkunat Oy:ssä Nivalassa vuodesta 1998. Asuu Nivalassa.

Koulutukseltaan metsätalousteknikko. Metsäalan työuraa muun muassa metsäkeskus Tapion ja Metsäliiton palveluksessa.

Harrastanut valokuvausta nuoresta lähtien. Suorittanut valokuvaajan ammattitutkinnon ja parhaillaan suorittaa luontokuvaajan erikoisammattitutkintoa. Osallistunut alueellisiin luontokuvanäyttelyihin.

Perheeseen kuuluvat vaimo sekä aikuiset tytär ja poika.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä