lauantai 18.1.2020 | 10:22
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Teema

Ylivieskalainen Ulla-Maija Salonkaarto haluaa kannustaa ihmisiä luovuuden äärelle – Ensinäyttely pyöreiden kunniaksi Akustiikassa

Arja Kangas Kalajokilaakso
Ti 14.1.2020 klo 15:00 [päivitetty ti 15:09]

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Ylivieskalaisen Ulla-Maija Salonkaarron Vapaaksi Itsekritiikin Tyranniasta -kuvataidenäyttely avautui Ylivieskan Akustiikassa 8. tammikuuta. Jo pitkään kuvataiteita harrastaneen Salonkaarron näyttely on osa hyvinvointi- ja transformatiivisen valmennusopintojen lopputyötä. Samalla se on juhlanäyttely lähestyvien 60-vuotispäivien kunniaksi.

– Opintoihin on liittynyt itseohjautuvia läsnäoloharjoituksia, joiden myötä tekemäni kuvat alkoivat hiljalleen muuttua ja niistä tuli erilaisia kuin ennen. Huomasin, että mieli ajattelee lakkaamatta ja yhdistää minkä tahansa asian mihin tahansa asiaan. Otin tuon mielen ominaisuuden luovuuteni hyötykäyttöön ja syntyi hauskoja lopputuloksia, Salonkaarto kuvaa.

Näyttely lähtee liikkeelle Salonkaarron aikaisemmista, vanhoista töistä, joista se etenee matkan lailla nykyhetkeen. Hänen mukaansa näyttely kuvaa hänen opintojen aikana tekemäänsä matkaa itseensä.

– Opinpolullani tutustuin useaan osapersoonaani. Kohtasin Krista-Kriitikon ja Taru-Tyrannin, jotka eivät ole aiemmin kelpuuttanut minulta minkäänlaista näyttelyä, vaikka olen harrastanut kuvataiteita jossain määrin koko ikäni. Nyt löysin heille myös vastapolariteetit: Kaisa Kannustajan ja Rea Rohkaisijan. Tietoisena näiden ”tyyppien ” vaikutuksesta elämässäni, sallin Kaisalle ja Realle enemmän tilaa ja siitä tämä näyttely ja sen nimi, Salonkaarto taustoittaa.

Tärkeintä Salonkaarrolle oli antaa tilaa sisäiselle lapselle ja sallia itselleen erilainen, luovempi tekeminen.

– Oleellista minulle oli tehdä omannäköisiä luomuksia, iloisesti leikitellen ja kokeillen, vapaana oman mielen arvottamisen ja aiemmin opitun kahleista. Maalausten, kollaasien ja installaatioiden kautta olen tavoitellut yhteyttä itseeni rationaalisen ja analyyttisen ajattelun ohi, hän kuvailee.

Salonkaarron mukaan luovuudelle tulisi jokaisen antaa riittävästi tilaa ja näyttelyllään hän haluaa kannustaa ihmisiä luovuuden leikkiin.

– Haluan rohkaista kaikkia oman luovuuden äärelle, koska se on oman hyvinvoinnin kannalta ensisijaisen tärkeää. Uskon, että kaikilla on luovuutta, mutta se ilmenee meissä eri tavoilla – tärkeintä on antaa luovuudelleen tilaa ja mahdollisuus.

Näyttelyn loppupäähän numeroitu viimeinen työ kulkee nimellä Uusia alkuja ja se kuvastaa Salonkaarron tätä hetkeä.

– Nyt on paljon visioita ja työn alla paljon uutta, saattaahan se olla, että joutuu pitämään jossain kohtaa uudenkin näyttelyn, hän hymyilee.

- Kun olin 7-vuotias, piti kulussa piirtää nauris. Mielestäni piirsin upean ja värikkään nauriin. Opettajan mielestä se ei muistuttanut riittävästi naurista. Tämän tapahtuman myötä, sisäinen lapseni joutui häpeään vuosikymmeniksi. Nyt, yli 50 vuotta myöhemmin totesin, että nyt saan tehdä sellaisen nauriin kuin tahdon ja siitä tuli tällainen, Salonkaarto iloitsee.
Arja Kangas

#