Paikallisuutiset

Kalajokilaakson uusinta alkuvuodelta: Alavieskalaiselle Esa Niskaselle talvikalastus ja pilkillä käyminen on "Semmosta mukavaa pikkujännää"

Niskasen Esan mukana pilkillä ei siikaa tällä kertaa noussut, mutta saaliiksi tuli monta hyvää vinkkiä tuleville reissuille ja pari kalajuttuakin

Tuulet ovat nostaneet merenpintaa ja rannassa on vettä pehmenneellä jäällä. Aamuauringon ruskottaessa taivaan mittailevat ensimmäiset pilkille aikovat katseellaan rantaa. Kyllä se kestää, kun sinne vain kuivin jaloin pääsee, vakuuttavat kokeneemmat, ja pienellä etsinnällä löytyy kohta mistä pääsee kohtuullisella loikalla sulan yli kunnon jäälle.

Kalajoen Rahjassa hyvillä pilkkipaikoilla on näin alkupuolella kautta kymmenisen henkeä jäällä hyvinä aamupäivinä. Siinä istuessa ja siimaa pohjaan laskiessa, kalan kutittelua odotellessa aika kuluu kuin varkain, ja sekä ajatukset että liikkeet tulevat rauhallisen tyytyväisiksi.

– Kyllä pilkkiminen vähän tempasee mukaansa. Ennen se tuntui ilimanaikuselta, mutta sitten kun hommaa oppii, niin on tämä semmosta mukavaa pikkujännää, tuumaa alavieskalainen Esa Niskanen, joka on pari vuotta sitten eläkkeelle jäätyään innostunut siikapilkille aina kun vain sää ja muut menot sallivat.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Aiemmin Niskasella on ollut vene Rahjassa ja verkkokalastus on tuttua. Jonkin verran hän on käynyt uistelemassa, joskus talvisin pilkilläkin, ja nuorena kavereiden kanssa he harrastivat naamapilkkiä. Jäällä mahallaan makoillen ja pilkkireiästä kaloja katsellen jännitys on huipussaan, kun näkee, koska näykkii ja syö.

Viime vuosina Niskanen on parhaimmillaan saanut yhdellä istumalla pilkillä reilu kuusikymmentä siikaa, mutta tänä talvena ei vielä niin isoihin saaliisiin ole päästy. Hänen mukaansa siikaa tulee yleensä keväällä loppujäillä parhaiten, mutta ahventa saa läpi talven. Joskus joku on saanut Rahjasta taimenenkin, ja pikkukalaa kuten norssia nousee paljon koko talven.

– Siika on ehdottomasti suosikkikala. Pienemmät savustan ja paistan pannulla, ja isommat suolaan. Jos saalista tulee paljon, osa päätyy pakastimeen ja osa naapuriinkin. Kalalle löytyy kyllä aina ottajia, Niskanen kertoo.

Pystyyn istuimeksi nostettava ahkio on hyvä tuulensuoja ja varustesäilö repun lisäksi.
Pystyyn istuimeksi nostettava ahkio on hyvä tuulensuoja ja varustesäilö repun lisäksi. Kuva: Merja Nevalainen

Kova pakkanen ei ole hyvä pilkkisää saaliinkaan suhteen. Niskasen mukaan tuullessa etelästä tai lännestä kala syö paremmin kuin tuullessa idästä tai pohjoisesta. Sateinen, kostea sää on talvikalastukseenkin hyvä, lumimyräkän haitatessa lähinnä pilkkijää itseään.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Potkukelkkojen ja retkijakkarallisten reppujen lisäksi nykyään jäällä näkee pilkkiahkioita, jotka saa nostettua jäälle pystyyn istuimeksi ja samalla tuulensuojaksi. Ahkioon on mahdollista hankkia siivekkeet lisätuulensuojaksi, sekä jalkojen alle pienen lämmittimen, jossa yleensä kohmeessa olevat kädetkin saisi pysymään sulana. Välttääkseen liiat liikkeet tuulessa ja tuiskussa ahkiojakkarallaan istuvalla Niskasella on jalan ympäri kiinnitettävä styroksinen syöttikotelo aivan käden ulottuvilla.

– Surviaisen toukat on kuin karkkia kalalle, ei ne niin kärpäsentoukkiin ota kuin näihin, hän esittelee.

Ennen ei kaupassa ollut syöttejä, vaan piti saada ensimmäinen kala ilman, että sai siitä silmät syötiksi. Nykyään saa jo surviaisen hajuista nestettä, jossa voi muita syöttejä uittaa. Niskanen neuvoo, että mormuska eli morri eli painokoukku on petroolin värisenä parhaimpia.

Pilkkionget, painokoukut ja syötit eivät ole kalliita, ja muutenkaan varusteisiin ei mene paljon rahaa. Saalista tulee usein aloittelijallekin, kun vain muistaa laskea syötin pohjan tuntumaan.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Eikä tämä niin vakavaa ole, ei saa olla, Niskanen huomauttaa hyväntuulisena.

Jäällä tulee helposti muiden kanssa tutuksi, ja paikkaa vaihdellessa moni pysähtyy jutulle hetkeksi. Kateutta ja kyräilyä täällä ei näe, vaan leppoisaa huumoria ja rauhallista kyselyä, että jokos ja mistä sitä siikaa tulee.

Pieniä ahvenia pilkillä saa helposti.
Pieniä ahvenia pilkillä saa helposti. Kuva: Merja Nevalainen

Pilkkikausi kestää yleensä vapun tietämiin, viime vuonna jäälle pääsi vielä vapun jälkeenkin. Niskasen naapuri kävi viime vuonna Hailuodossa niin viimeiseen asti, että ahkion päällä piti kontillaan potkimalla tulla viimeisen kerran jäältä pois. Hän itse on tippunut jäihin kerran jalkoja myöden, ja siinä kelluntapuku osoittautui hyväksi.

Turvallisuus pilkkimisessä lähtee Suomen Hengenpelastus- ja Uimaopetusliiton mukaan siitä, että tuntee jääolosuhteet, ja tietää onko jalkojen alla vielä teräsjäätä tarpeeksi. Kevätaurinko pehmittää jään usein yllättäen puuroksi, eikä se suinkaan aina rikkoudu ensin lohkareiksi.

Rahjassa suosituilla pilkkipaikoilla on turvallista käydä kevättalven päivinä, kun siellä on vielä jäät mustanaan muitakin pilkkijöitä. Viikonloppuisin lapsiperheetkin nauttivat pilkkireissun lomassa ulkoilusta, jo lämmittävästä auringosta ja retkieväistä.

– Pari kuukautta kun mennään tästä eteenpäin, on tosi mukavaa kun aurinko oikein paistaa ja lämmittää, ja sitä voi istua vaikka koko päivän pilkillä. Monesti on kahavitkin mukana, ja sitähän on sitten jo niin ruskettunutkin keväällä, Niskanen myhäilee tulevaa odotellen.

– Tytönpoika on nyt reilun vuoden ikäinen, ja aion opettaa siitä kohta kalakaverin itselleni.

Juttu on alun perin julkaistu Kalajokilaaksossa 25.1.2019.

Syötit ovat kätevästi käden ulottuvilla jalkaan kiinnitettävässä kotelossa.
Syötit ovat kätevästi käden ulottuvilla jalkaan kiinnitettävässä kotelossa. Kuva: Merja Nevalainen

Älä jäädytä järkeäsi

Turvallisuuden edellytys on, että tuntee jään, ja tietää riskit. Teräsjäätä oltava kulkijan alla aina vähintään viisi senttimetriä.

Varustelista retkiluistelijoille, pilkkijöille, jäällä liikkuville: Laadukkaat CE-merkityt naskalit käyttövalmiina kaulalla ja metallipäinen jääsauva. Pilli ja vesitiiviisti pakatussa kännykässä 112-sovellus ladattuna.

Kelluttavaksi pakattu selkäreppu, jonka oltava napakasti mahavyöllä kiinni. Repussa hypotermiapussukka ja vesitiiviissä varustepussissa lämmin alusvaatekerta. Repun sivutaskuun köysi tai heittoliina, jonka toinen pää sidotaan valmiiksi kiinni reppuun.

Vettä imemätön kelluntapuku. Paljon jäällä liikkuvien paras turvavarustus on kuivapuku.

Lähde: www.viisaastivesilla.fi

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä