Paikallisuutiset

Talvisota käynnisti evakkotien, jatkosodan jälkeen edessä oli sopeutuminen ja jälleenrakennus – Karjalaisuus elää edelleen syvällä sydämessä: "Lähdin Karjalasta, mutta karjalaisuus ei ole lähtenyt minusta"

Talvisodan syttymisestä tulee noin kuukauden kuluttua kuluneeksi 80 vuotta. Se oli myös alku karjalaisen siirtoväen laajalle muuttoliikkeelle eri puolille Suomea.

Jatkosodan tapahtumat sinetöivät Neuvostoliitolle luovutetun alueen väestön kovan kohtalon. Karjalan evakkoja asutettiin Suomen puolelle runsaat 400 000 henkeä.

YlivieskalainenAiri Brax näki päivänvalon talvisodan evakkomatkalla Kemissä syksyllä 1940. Myöhemmin lumivaaralaisen Kopsan perheen evakkotie johti Ylivieskaan, ja karjalaisuus elää edelleen syvällä Airin sydämessä.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Lähdin Karjalasta, mutta karjalaisuus ei ole lähtenyt minusta, toteaa Airi Brax, joka aikaisemmin toimi 30 vuoden ajan myös Ylivieskan Karjalaiset ry:n sihteerinä.

Evakkoretken lisäksi sota koetteli kivuliaasti muutoinkin Kopsan perhettä, sillä isä sai pysyvää haittaa aiheuttaneen sotavamman jalkaansa. Samoin Airin täti menehtyi ilmapommituksissa.

Syksyllä 1944 Kopsan perhe saapui Ylivieskaan. Viiden hengen perhe löysi ensimmäisen sijansa Niemelänkylältä Länsipään kodista.

– Länsipäät olivat eteläpohjalaisia, ja he ottivat meidät oikein hyvin vastaan. Seuraavaksi jatkoimme elämää Niemelänkylällä Hintsalan perheen kamarissa. He, kuten muutkin ylivieskalaiset, ottivat meidät ymmärtäväisesti vieraikseen.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Kopsan vanhemmat suunnittelivat muuttoa Etelä-Suomeen Nurmijärvelle. Tilakauppa ei siellä kuitenkaan onnistunut, ja ajatukset muuttuivat. Kopsat saivat lainoituksen järjestymään, ja he hankkivat maatilan Ylivieskan keskustan läheltä nykyisestä Toivonpuistosta.

– Aloitin koulunkäynnin Niemelänkylällä, ja jatkoin koulua Kirkonkylällä. Toiset lapset suhtautuivat meihin evakkoihin oikein hyvin, joten sopeutumisvaikeuksia ei ollut.

Airi ja hänen kolme sisarustaan ovat asuneet samoilla kulmilla Toivonpuistossa niillä mailla, mitkä heidän vanhempansa aikoinaan hankkivat. Lumivaaran evakoista on kasvanut ylivieskalaisia.

Eila Sorvojan vanhemmat raivasivat pellot Levänevan korpeen.
Eila Sorvojan vanhemmat raivasivat pellot Levänevan korpeen. Kuva: Juhani Rintakumpu

Osa Karjalan evakoista ohjattiin asutustilallisiksi soisiin korpimaisemiin. Siellä riitti raivattavaa periaatteella mies ja kuokka. Ylivieskassa syrjäisiä raivauskohteita olivat Leväneva ja Tynnyrineva.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Levänevalla Jorma-miehensä kanssa eleleväEila Sorvoja asuu samalla paikalla, minkä hänen vanhempansa Antti ja Martta Mört aikoinaan rakensivat.

Ylitorniolta lähtöisin ollut Antti Mört kohtasi sodan melskeissä lumivaaralaisen Martan. Sorvojat kertovat, kuinka Mörtin vanhemmat raivasivat kuokalla peltoa ja kasvattivat siinä ohessa kolme tytärtä.

– Mörtit olivat ensimmäisiä Levänevan raivaajia sotavuosien jälkeen. Pikku hiljaa he tekivät lisää peltoa, jota oli lopulta noin 14 hehtaaria.

Eila Sorvoja oppi äidiltään piirakoiden teon, ja myös Karjalan murre tarttui jonkin verran tyttärelle.

– Olimme aikaisemmin aktiivisesti mukana karjalaisten toiminnassa, mutta terveystilanne on nyt rajoittanut osallistumista, kertoo vuonna 1949 syntynyt Eila Sorvoja.

Levänevan asutus on sitten sotavuosien laajentunut. Sorvojat kertoivat, että Levänevalla asuu nyt kymmenkunta perhettä, ja lähes 30 henkilöä. Tyhjillään on vain muutama talo.

– Itse emme enää viljele tilan peltoja, vaan ne ovat vuokralla.

Kuvataiteita harrastava Kerttu Visuri on maalannut lapsuutensa maisemiin kuuluvan Suistamon Jalovaaran tsasounan, ja sen edessä seisoo kuvitteellisesti hänen äitinsä.
Kuvataiteita harrastava Kerttu Visuri on maalannut lapsuutensa maisemiin kuuluvan Suistamon Jalovaaran tsasounan, ja sen edessä seisoo kuvitteellisesti hänen äitinsä. Kuva: Juhani Rintakumpu

Soanlahdella vuonna 1938 syntynytKerttu Visuri sai lentävän lähdön, kun hän noin vuoden ikäisenä aloitti ensimmäisen evakkomatkansa Jänisjärven yli. Kertun ollessa vain puolivuotias hänen isänsä menehtyi. Lisäksi seitsemän lapsen perheestä kolme veljeä joutui rintamalle.

Heinäkuussa 1944 oli Kertun perheellä jälleen evakkomatka edessään, kun venäläiset aloittivat tosi rytinät rintamalla. Perhe päätyi Vöyrin kautta Nivalan Mehtälään, ja myöhemmin Nivalan Välikylälle.

Sieltä lohkaistiin kansanedustaja ja talonpoika Heikki Niskasen tilasta maata ja metsää Soanlahden evakoille.

Leskiäidin lisäksi Välikylään asettui neljä veljeä ja kolme siskoa. Nykyisin tila on Kertun veljenpojan Veikko Löllön omistuksessa.

Kerttu Visuri on vieraillut useita kertoja Karjalan kotinsa raunioilla.

Iloinen ja vilkas Kerttu sanoo, ettei hänestä tule pohjalaista koskaan. Kertulle karjalan murre on edelleen äidinkieli, vaikka aktiivivuodet hän asui edesmenneen Penttinsä kanssa Raudaskylällä. Nyt koti löytyy Ylivieskan keskustasta.

Kerttu on vuosien saatossa ollut monin eri tavoin mukana karjalaisten toiminnassa. Areenoina ovat olleet muun muassa Nivalan ja Ylivieskan karjalaisten yhdistykset. Onpa hän toiminut kuuden vuoden ajan puheenjohtajana Laatokan Karjalan nuorisoseurojen liitossa.

– Soanlahdella olen vieraillut ainakin parikymmentä kertaa. Olen ollut järjestämässä lukuisia juhlia ja retkiä, Kerttu kertaa.

Alunperin ortodokseihin kuulunut Kerttu Visuri oli luterilainen 27 vuoden ajan, mutta parikymmentä vuotta sitten hän palasi ortodoksiksi.

– Tein paljon vapaaehtoistyötä Valamossa, ja tällöin isä Efraim totesi minulle, että liity takaisin isiesi uskoon.

Ortodoksisuudesta huolimatta Kerttu katselee maailmaa avarasti, ja hän osallistuu edelleen myös luterilaisen seurakunnan tapahtumiin.

Karjalan evakot Ylivieskassa

Talvisodan jälkeen Ylivieskaan sijoitettiin lumivaaralaisia. Vuoden 1941 henkikirjan mukaan Ylivieskassa asui noin 560 siirtoväkeen kuuluvaa, joista valtaosa oli Sortavalan maalaiskuntalaisia.

Jatkosodan seurauksena Ylivieskaan evakuoitiin lumivaaralaisten lisäksi siirtoväkeä myös Laatokan luoteisrannalta ja Viipurista. Vuosien 1944–46 siirtoväen henkikorttien mukaan Ylivieskassa asui yhteensä noin 530 karjalaista.

Jatkossa Lumivaaran asukkaat halusivat etelämmäksi, ja heitä sijoitettiin Etelä-Pohjanmaalle sekä Keski-Suomeen.Ylivieska ympäristöineen määrättiin soanlahtelaisten sijoituspaikaksi. Osa lumivaaralaisista jäi Ylivieskaan.

Lisäksi Lapin sodan seurauksena Ylivieskaan sijoitettiin 1944–45 pohjoisen siirtoväkeä, erityisesti inarilaisia, yhteensä noin 2 400 henkeä. He palasivat pääosin kotiseudulleen.

Lähde: Ylivieskan kirja

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä