torstai 2.4.2020 | 12:02
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Mielipide

Vesa Jaakola pohtii Maailmalta-kolumnissaan, miten valta turmelee

Ke 11.9.2019 klo 00:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Äskettäin kuollut Zimbabwen presidentti Robert Mugabe on surullinen esimerkki johtajasta, jonka valta turmeli. Hänet valittiin valtionjohtajaksi ihailtuna sankarina, mutta syrjäytettiin lopulta vallasta maansa raunioittajana.

Epäonnistuneena valtionjohtajana Mugabe ei ole yksin. Afrikassa ja muuallakin on monia muita esimerkkejä siitä, miten rajattoman vallan saanut turmeltuu ja johtaa kansansa kärsimyksiin. Vallasta luopuminen on monille valtionjohtajille vaikeaa, joillekin lähes mahdotonta.

Valtionjohtajiksi voidaan tulla kolmella tavalla: kansan valitsemana kuten tasavalloissa, vallankaappauksella kuten diktatuureissa tai vallanperimyksellä kuten monarkioissa. Poliittisen uransa alussa Mugabe valittiin aidoilla vaaleilla uuden tasavallan pääministeriksi ja presidentiksi. Valtakautensa lopulla hän hallitsi Zimbabwea kuin diktaattori, vielä yli 90-vuotiaana.

Valtionjohtajien tapauksissa herää kysymys, miksi nämä vanhukset ja toisinaan nuoremmatkin hallitsijat haluavat pysyä vallassa kaikissa oloissa. Onko heillä erityisiä syitä tarrautua valta-asemiinsa loppuiäkseen?

Onpa hyvinkin, vallanhimon lisäksi. Monissa kehitysmaissa ja muuallakin hallitsemisesta voi tehdä kannattavaa liiketoimintaa omaksi ja lähipiirinsä rikastuttamiseksi. Rakennetaan korruptoivia suhdeverkostoja.

Zimbabwen kaltaisissa kehitysmaissa korruptiosta on tullut maan tapa ylimpään valtiojohtoon asti. Se tekee presidenteistä, ministereistä ja muista korkeiden virkojen haltijoista miljonäärejä – laittomin keinoin. Myös monet taloustoimijat rikastuvat, kun valtion varoja käytetään korruptiivisesti.

Lahjusten antaminen ja ottaminen on kaikkialla rikollista toimintaa. Eikö silloin joka maassa oikeusviranomaisten tulisi tutkia, paljastaa ja tuomita korruptioon osallistuneet? Näin ei tehdä korruption pilaamissa valtiossa. Niissä oikeuslaitoskin saattaa olla korruptoitunut. Rikolliset voivat ostaa rahalla itsensä vapaiksi lahjussyytteistä.

Useimmilla valtionjohtajilla on erityinen syytesuoja niin kauan kuin he ovat virassaan. Siksi syyllisiksi tiedetyt hallitsijat haluavat pysyä vallassa kaikin mahdollisin keinoin, jopa perustuslakia ja muitakin lakeja muutattamalla.

Rajattoman vallan omineet valtionjohtajat eivät välitä vallan kolmijaosta. Siinähän lakien säätäminen, toimeenpano ja tulkinta erotetaan toisistaan. Lain tulkinta riita- ja rikosasioissa kuuluu riippumattomille oikeusistuimille.

Vallan turmelemat johtajat haluavat vaikuttaa myös oikeudenkäynteihin, varsinkin niihin, joissa heidän läheisensä ja tukijansa ovat syytettyinä. He saattavat painostaa syyttäjiä ja tuomareita toimimaan syytettyjen vapauttamiseksi vaikka lakeja rikkomalla. Näin tuhotaan oikeusvaltiota.

Turmeltuneet johtajat syyllistyvät usein myös kansanvallan näivettämiseen, pahimmillaan hävittämiseen. Heidän painajaisensa on valta-aseman menettäminen vaalitappion seurauksena. Siksi vaalitulos on varmistettava heidän edukseen kaikin mahdollisin keinoin.

Yhtenä keinona opposition toimintaa rajoitetaan merkittävästi jo ennen vaaleja. Opposition johtajia ja aktivisteja saatetaan mustamaalata ja pidättää jopa tekaistuin rikossyyttein. Hallitsijan vastustajia ei hyväksytä edes vaaliehdokkaiksi. Pahimmillaan määrätään vaaliviranomaiset laskemaan vaalitulokset aina hallitsijan eduksi.

Vesa Jaakola

Kirjoittaja on

emeritusdiplomaatti

#