Paikallisuutiset

Joustava jääräpää: eläköityvästä Kari Kentalasta on valitettu oikeuskanslerille asti, mutta toisaalta hänen luomaansa Ylivieskan tehokasta kaavoitusprosessia on ihasteltu – Nyt mies suosittelee teknisen lautakunnan lakkauttamista

Eläköityvää Ylivieskan kaupungin teknistä johtajaaKari Kentalaa jotkut pitävät esimerkkinä joustavasta ja aikaansaavasta virkamiehestä, mutta toisille hän on puolestaan vihoviimeinen jääräpää. Kommentti riippuu näkökulmasta ja henkilöstä.

Ymmärtääkseen Kentalaa on hyvä piipahtaa hänen juurillaan, siellä Halsuan Liedeksen kylässä, jossa hän kasvoi kuusilapsisessa pienviljelijäperheessä.

– Meillä oli neljä lehmää ja 7–8 hehtaaria peltoa sekä vähän metsää. Mitään koneita ei ollut, ja niitä piti lainata naapureilta. Lihasvoimaa tarvittiin ja työlle piti oppia pienestä pitäen, Kentala kertaa lapsuuttaan.

Perheen elämään vaikutti sekin, että isä sairasti pahaa diabetesta. Lapsille vaikeista olosuhteista tuli kuitenkin hyve: piti tehdä töitä, ja piti ansaita palkkansa. Samalla itsetunto vahvistui, kun huomasi pärjäävänsä.

– Vanhempieni viesti vaikeissa olosuhteissa oli se, että käykää kouluja. Se oli tie parempaan elämään.

Ja Kentalan lapset opiskelivat sekä löysivät paikkansa.

Kasvuprosessistaan Kentala kiittelee myös vanhempia veljiään, jotka vahvempina koulasivat nuorempaa poikaa käyttämään päätään, jos voima ei piisannut. Tämä päti niin arkisiin askareisiin kuin myös moniin urheilurientoihin etenkin yleisurheilussa ja pesäpallossa.

Veljistä tuli diplomi-insinöörejä, ja samalle uralle hakeutui myös Kari-poika. Korkeakouluun pyrki 550 innokasta, ja Kari valikoitui 40 sisään otetun joukkoon.

Tampereella nuorukainen ahnehti opintoja, sillä hänellä oli kiire naimisiin Sirpan kanssa, joka oli löytynyt Vetelin lukioaikana. Piti päästä työelämään ja leivän syrjään mahdollisimman nopeasti.

– Kotona ohjattiin vahvasti insinöörin taipaleelle, mutta omassa mielessäni pohdin vakavasti myös lakimiehen uraa. Varmaan tämä kiinnostus juridiikasta näkyi myöhemmin insinöörin töissäni.

Talonrakennukseen erikoistunut Kari Kentala ennätti työskennellä niin Kokkolan kaupungilla kuin myös yksityissektorilla ennen Ylivieskaan tuloaan. Mukana olo veljien firmassa opetti näkemään asioita myös yrittäjän näkökulmasta.

Ylivieskaan Kari Kentala maastoutui 1987 rakennustarkastajan tehtävään. Teknisen johtajan virkaa hän alkoi harjoitella 2000-luvun vaihteessa, ja varsinaiseksi viranhaltijaksi mies siirtyi vuoden 2002 alussa.

Kentala ei salaa lainkaan sitä, että ensimmäiset vuodet ja vielä 1990-luku olivat hänelle vaikeaa aikaa. Kentala ei kokenut olevansa tervetullut Ylivieskaan. Paineita tuli sekä kaupungin hallinnon sisältä että ulkopuolelta.

– Olin viemässä hallintoon uudistuksia, joilla lupakäytäntöjä kevennettiin. Lähdin kehittämään asiakaslähtöistä lupamenettelyä niissä puitteissa, mitkä laki mahdollisti. Pyrin ratkaisemaan rakentajien asioita, kun näkökulma oli perinteisesti ongelmakeskeinen.

Vanhakantaisesti ajattelevat eivät pitäneet tällaista miestä minään oikeana rakennustarkastajana. Hänen ratkaisuistaan valitettiin aina oikeusasiamiehelle ja oikeuskanslerille saakka. Tuomioita ei tullut. Päinvastoin Kentala kelpuutettiin valtakunnalliseen rakennuslain uudistusten arviointiryhmään.

Ensimmäisenä Suomessa saneerattiin Ylivieskan kerrostaloihin edullinen, sisäpuolinen hissijärjestelmä, johon mallia otettiin Ruotsista, ja muutkin tulivat myöhemmin Ylivieskan perässä. Kerrostalojen huonekohtainen ilmastointi oli myös ylivieskalainen innovaatio.

Välillä Kentala sai lunta tupaan. Mies ei karttanut sanomista suoraan, kun paikka oli. Hän ei osaa arvioida, kumpi ärsytti enemmän: persoona vai toiminta.

Mahdollisesti kaikki eivät nähneet dynaamista virkamiestä positiivisena ilmiönä.

1990-luvulla tilanne oli välillä sen verran painostava, että Kari Kentala haki muuallekin. Mies jäi varasijalle, ja myös valittiin uusiin tehtäviin. Sirpa-vaimo ei kuitenkaan ollut innokas vaihtamaan maisemia.

Hypättyään teknisen johtajan saappaisiin Kentala alkoi uudistaa käytäntöjä. Kaavoitusprosessin remontointi teki liike-elämän investoinnit aikaisempaa joustavammiksi. Tämä on mahdollistanut osaltaan kauppakaupungin synnyn.

– Siirryimme kaavoituksessa tiimi- ja projektityöskentelyyn. Tällöin eri osa-alueille jaettiin omat tehtävänsä, ja itse hallinnoin kokonaisuutta. Aikaisempien aikaa vieneiden lausuntokierrosten sijalle saatiin joustava ja nopea käsittely, mikä on avittanut yritysten investointeja.

Kentala muistelee hymyssä suin, kuinka hän kerran lenkillään rautatiesillalla näki Savarissa tulevan Kärkkäisen kauppakeskuksen. Yritys etsi tonttia, ja Kentala meni kauppamies Juha Kärkkäisen puheille, miten olisi... Loppu on historiaa, sillä Kärkkäisen ympärille kasvoi valtaisa liikerykelmä.

– Juha on persoonallinen kauppamies, mutta hänen kanssaan olen aina pärjännyt hyvin. Ilman Kärkkäistä ei olisi Savaria. Siitä täytyy antaa tunnustus.

Samoin esimerkiksi Lidlin uudisrakennus pystyttiin toteuttamaan ennätysajassa, vaikka yrityksen haluama vaihtoehtoinen paikka ei ollut edes kaupungin omistuksessa. Kentala neuvotteli eri osapuolten välillä, ja ratkaisu löytyi.

Sitten ovat nämä monet katuinvestoinnit ja muut, mutta ei niistä enää enempää.

Eikä Kentala olisi Kentala, ellei hän vielä lähtiessäänkin esittäisi uutta ja huolehtisi jatkosta. Hän toivoo, että dynaaminen kaupungin kehittäminen jatkuu, eikä olisi vain hankkeita hankkeiden vuoksi. Kuitenkin elinkeinoelämä on se, joka rattaita pyörittää.

Eläköityvä tekninen johtaja olisi valmis lakkauttamaan teknisten palveluiden lautakunnan. Se nopeuttaisi prosesseja entisestään, etenkin kaavoituspuolella. Tällöin kaikki tehtäisiin hankekaavoituksina, jolloin yritykset tulisivat mukaan alusta alkaen.

– Myöhemmin riittää, jos kaupunginhallitus ja -valtuusto käsittelevät asiat.

Mies tietää, että luottamusmiespaikoista kiinnostuneet päättäjät eivät tällaista kauttaaltaan sulata. Hän kuitenkin pitää järkevänä toimintojen yhtiöittämistä, ja näissä yhtiöissä olisi luottamushenkilöillä vaikuttamisen paikkoja. Tämä toimintamuoto puolestaan panisi vauhtia päätösten tekemiseen.

– Päättäjien on mietittävä myös sitä, mitä asioita pitää tehdä itse, ja mitä voisi hankkia ostopalveluna.

Kuntaliitoksiakaan Kentala ei sulje pois, sillä pienillä naapureilla resurssit alkavat olla vähäiset. Jos ei yhteen haluta, niin toinen vaihtoehto olisivat yhteiset yhtiöt.

Mikäli ideat loppuvat päättäjiltä, niin eläkeläinen Kentalalle kannattaa soittaa Tampereen suuntaan, johon hän on muuttamassa. Siellä pojan perhe jo odottelee.