lauantai 15.8.2020 | 08:07
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Legendaarinen kanttori Kustaa Kiviniemi löi puukolla tahtia – Nivalalaisessa musiikkiperinteessä soi herätysliikkeiden kaiku

Seija Krapu
To 22.11.2018 klo 23:55 | päivitetty ke 13:41

Parhaimmillaan Nivalassa oli kymmenen kuoroa ja kolme torvisoittokuntaa, joille kaikille loi pohjan rakastettu ja pelätty kanttori Kustaa Kiviniemi (vaikutti Nivalassa vuosina 1928–1968).

– Keskikoulun teinikuorossa ja Poikatorvisoittokunnassa sai hyvän koulutuksen harrastukselle. Lapualta tullut Kiviniemi oli vaativa opettaja, joka piti kovaa kuria ja löi puukolla tahtia, kertoo Poikatorvisoittokunnan Pikkupojissa musiikkiuransa aloittanut Juhani Latvala.

– Kiviniemi saattoi ärähtää aikuisten kuorollekin kiivaasti, jos laulu ei sujunut. Niinpä hän sai naapuripitäjien laulajilta puhuttelunimen ”se teidän hullu kanttori”.

Sekakuoro syntyi nuorisoseuran suojissa, ja oli varsinkin 60-luvulla kovatasoinen kuoro, voitti sarjansa Suomen mestaruuden. Nivalan Mieslaulajat aloitti 1960-luvulla.

– Lisäksi oli Kustaa Tyhtilän johtama seuratuvan kuoro, lisää Veli Järviluoma, joka on itse laulanut Sekakuorossa, johtanut Virsikuoroa ja on nyt kokoamassa Juhlakuoron ohjelmaa.

Edellä mainittujen lisäksi Nivalassa oli nuorisokuoro, seurakunnan tyttökuoro ja Karvoskylällä oma tyttökuoro, eri kylillä oli omia sekakuoroja ja 1990-luvulta lähtien myös gospelkuoro. Kuoroja ovat johtaneet kulloisetkin kanttorit ja monet musikaaliset opettajat. Nyt Sekakuoroa ja Mieslaulajia johtaa laulunopettaja Olena Mikhailova.

Ensimmäiset torvisoittokunnat perustettiin Nivalaan jo 1800-luvun lopulla, toinen kirkonkylälle ja toinen Maliskylälle. Näin syntyi kaksi soittokuntaa, vaikka soittimien hankinta oli kallista.

– Syy, miksi silloin syntyi uusia soittokuntia ympäri Suomen, oli tsaari Nikolai II:n. Hän nimittäin yhtenä sortotoimenaan hajotti Suomalaisen pataljoonan ja sen mukana pataljoonan soittokunnan. Yhtäkkiä jäi 2 000 soittajaa ilman orkesteria, huomauttaa Latvala, joka muutama vuosi sitten kirjoitti kirjan Nivalan puhallinmusiikin historiasta.

Yli satavuotiaat Nivalan soittokunnat yhdistyivät Nivalan Puhallinorkesteriksi 1993. Nivalan soittajia on mukana myös alueellisessa orkesterissa Quattro di Bothniassa.

Sekä Veli Järviluoma että Juhani Latvala allekirjoittavat sen, että Nivalassa kukoisti juuri kuoro- ja puhallinmusiikki siksi, että viulunsoitto, tanssi ja kansanmusiikki olivat pitkään synnillistä maallista musiikkia herätysliikkeiden vakavoittaman väen mielestä.

– Täälläkin lyötiin viuluja rikki, ja minkäänlaisen musiikin saaminen kirkkoon otti lujille. Kirkkoon saatiin urut vasta 1897, vielä 1886 niiden hankintaa vastustettiin, Latvala muistutti.

Nivalalainen musiikkiperinne nojaa vahvasti kuoroihin ja torvisoittoon, jota esitellään myös oheisohjelmassa. Lauantai-iltana kello 20 kuullaan kirkossa Juhlakuoron esitys, joka kertoo ihmisen elämänkaaresta Siionin virsissä.

– Mukana on yli 160 kaikenikäistä laulajaa Nivalan kuoroista ja naapurikaupungeista, Haapalastuista ja Raudaskylän sekakuorosta. Jokaisella kuorolla on oma osuus, lapsikuoro aloittaa, josta välijuonnolla johdatellaan lauluvuoro nuorten kuorolle ja niin edelleen, kuoroa johtava vs. kanttori Anu Rautio valottaa.

Kuorot ovat eri puolilla kirkkoa, ihmisten keskellä ja urkuparvella.

– Yhdessä virressä on pari solistia ja viimeisessä on kanttori Liisa Katajalan urkusäestys Markku Kilpiön sovituksen pohjalta.

Nivalan Puhallinorkesterilla on kaksi ulkoilmaesitystä oheisohjelmassa, toinen Niilo Kustaa Malmbergin muistomerkillä ja toinen Katvalan kotiseutumuseolla. Ohjelmassa on vuoden 1701 virsikirjan koraaleja sekä edellistä edellisen Siionin virsikirjan koraaleja, kaikki Kustaa Penttilän sovituksina. Orkesteria johtaa Mari Kaasinen-Annanperä.

Lisäksi orkesteri soittaa iltasoiton lauantaina kuudelta sankarihautausmaalla. Iltasoitto on jatkoa vuonna 1952 alkaneelle perinteelle, jossa torvet ovat soineet kesälauantaisin kirkon kaikista tapulin luukuista iltakellojen jälkeen.

Juttu on alunperin julkaistu Nivalan Herättäjäjuhlien Juhlaviestissä, joka ilmestyi Kalajokilaakson liitteenä 4.7.2018.

#