Paikallisuutiset

Uusi johtaja haluaa säilyttää satavuotiaan Raudaskylän Kristillisen Opiston identiteetin vahvana – Suvaitsevaisuus ja kansainvälisyys tärkeitä arvoja

Ylivieska

Raudaskylän Kristillisen Opiston konsernin uusi johtaja Pekka Härkönen sanoo olevansa enemmän tehokas toteuttaja kuin suuri visionääri. Hänellä ei – ainakaan vielä – ole suuria suunnitelmia Rauskin tulevaisuuden suhteen.

– Olen ymmärtänyt, että opiston taloudellinen ja toiminnallinen tilanne on tällä hetkellä kohtuullisen vakaalla pohjalla. Nopeitakin muutoksia voi silti olla edessä, koska kansanopistojen asema ylipäätään askarruttaa.

– Mikä on kansanopistojen markkinarako viiden vuoden päästä? Siihen on vastausta etsittävä, Pekka Härkönen pohtii.

Hän tunnustaa suoraan, että vasta perehtyy uuteen työpaikkaansa ja opiston tilanteeseen. Hyvä saavutus hänen mielestään on se, että nykyinen toiminnan taso säilyy.

– Tämä työ ja toimiala on hyvin erilainen kuin mihin olen tottunut. Minulla ei ollut tänne tullessani oikeastaan mitään ennakkokäsitystä.

Lupsakan ja välittömän oloinen mies tunnustaa avoimesti olevansa vasta oppimatkalla.

Hän kuitenkin lupaa, että Rauskin – niin kuin opisto nykyisin tunnetaan varsinkin opiskelijoiden kesken – identiteetti säilyy myös hänen johdollaan. Opisto täyttää ensi vuonna täydet sata vuotta.

– Opiston nimessä on sana kristillinen, joka kuvaa arvopohjaamme. Kun sanotaan, että tarjoamme kristillisen opiston palveluja, niin se sisältää tietyn viitekehyksen. Kuinka vahvasti sen on oltava esillä, onkin hyvä kysymys.

Hän pohtii, että kristillisyys ja herännäisyyden perinne näkyvät jatkossakin joissakin asioissa, mutta toisissa ei.

– Esimerkiksi kuukausittaiset seurat varmasti säilyvät. Minun vaan pitää opetella uudet Siionin virret, Härkönen naurahtaa.

Muita opiston arvoja, joita opiston johtaja haluaa vaalia ja vahvistaa, ovat suvaitsevaisuus, ympäristötietoisuus ja kansainvälisyys.

– Kasvava vastakkaisasettelu ja suvaitsemattomuus niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa huolestuttavat kovasti. Erilaisuuden hyväksyminen on jatkossakin vahvasti esillä opiston työssä.

Pekka Härkönen viittaa kokemuksiinsa lähetystyössä, missä hän sai kohdata ihmisiä hyvin monenlaisista kulttuureista.

– Tuntemani saksalaiset lähestystyöntekijät ovat olleet kauhuissaan äärioikeiston noususta Euroopassa ja Saksassa. Kyllä he todella järkyttyneinä kysyvät, eikö Saksassa ole opittu historiasta mitään.

– Jos Trumpia pidetään jotenkin amerikkalaisen kristillisen väestön presidenttinä, niin minun kokemukseni mukaan se ei pidä paikkaansa.

Pitkään kansainvälistä työtä tehneenä Pekka Härkönen mieluusti näkisi myös opiston entistä kansainvälisempänä.

– Olen nähnyt sitä kenttää paljon, ja esimerkiksi tanskalaiset ovat taitavia hyödyntämään kansainvälisiä yhteyksiään. Sieltä voisi ottaa oppia.

Pastori Härkönen sanoo lukeutuvansa "lähinnä körttien" joukkoon, jonka leikillisesti sanotaan olevan evankelis-luterilaisessa kirkossamme kaikkein suurin ryhmä.

– Teologisesti luen itseni juuri tähän joukkoon. Herännäisyys on muutenkin lähellä sitä, mitä kirkon yleinen teologinen näkemys edustaa. Pidän sitä hyvänä, etteivät herännäisyyden normit enää ole kovin tiukat.

Sievissä kasvaneena seurakuntanuorena 1970- ja 1980-luvulla hän tottui siihen, että seurakunnassa lähinnä vanhoillislestadiolaisia ja körttejä. Hän ei kuulu körttisukuun, mutta liike tuli seurakunnan kautta tutuksi.

– Siioninvirsiseurat olivat seurakunnan normaalia toimintaa.

Hän kuitenkin korostaa, että hänellä on mutkaton suhde kaikkiin herätysliikkeisiin ja uskonsuuntiin. Lähetystyössä hän on tottunut yhteistyöhön niin erilaisten herätysliikkeiden kuin kirkkokuntienkin edustajien kanssa.

Härkönen ei ole tehnyt päivääkään seurakuntatyötä. Pappisvihkimyksensä hän sai – yli 15 vuotta kestäneiden teologian opintojen jälkeen – Suomen Lähestysseuran tehtävissä, jonka palveluksessa hän on ollut 2000-luvun ennen opistolle tuloaan.

Yksi syy siihen, miksi Härkösen pappisopinnot venyivät niin pitkään, oli hänen silloinen ansiotyönsä, joka edelleen on tärkeä harrastus. Hän teki freelancerina erilaisten tapahtumien äänentoisto- ja valotuotantoja.

– Se alkoi nuorena, kun teimme täällä Kalajokilaaksossa afrikkalaisia gospel-messuja isolla porukassa.

Etelään muuton jälkeen alan töitä riitti niin hengellisten tapahtumien kuin maallisempien juhlien tuotannoissa.

– Olen tehnyt töitä lähes kaikissa muissa hengellisissä kesäjuhlissa paitsi Suviseuroissa, missä on oma porukka sitä varten. Ja sitten rock-festivaaleilla, Ruskorockissa, Porin jatseilla, Tangomarkkinoilla...

Ammattitaito kehittyi niin, että miestä vietiin tehtäviin, joita nykyisin kutsutaan stage managerin töiksi. Se tarkoittaa tapahtumatuotannon suunnittelua ja koordinontia.

– Minulla on yhä melko määrä kalustoakin. Esimerkiksi äänityksiin löytyy kalusto vaikkapa kuoroesityksen taltiointiin.

Pekka Härkönen asuu nyt viikot Sievissä lapsuudenkodissaan, mistä hänen vanhempansa ovat muuttaneet Ylivieskaan. Puoliso jää Lähetysseuran tehtäviin Helsinkiin.

– Onhan tuota välimatkaa, mutta siihen on meidän perheessä totuttu, Härkönen mainitsee ja kertoo myös tyttäriensä opiskelevan ulkomailla.